destination:holland

Signing out

2007-06-07T12:10:00.000+03:00

I've unpacked the last box here in Tampere, I didn't remember I had this many winter clothes, especially woolen sweaters/jumpers. Weather here has been nice and the buildings they've constructed are interesting, especially the new shopping mall, duo. As you might notice, there's not much to tell about life here, for me it's just routine (hopefully with some surprises here and there). So as closing the last box, when I moved to Groningen, marked a beginning I think opening of the last box should mark the end... the end of this blog. I might make another one, one day, maybe... but that doesn't belong to destination:holland.

Blog:complete

Freshly cut grass

2007-06-01T14:35:00.000+03:00

Third day in Finland and I'm already moving the lawn, fixing our pier in the river Kyrö and stuff like that... All because my lil' sister is going to graduate from high school tomorrow, kind of a big deal in Finland. She'll be the fifth and the last one from our family to get the diploma, so I guess there's going to be a lot of people, meaning at least several hundreds (puff). Actually the ultimate reason to come back home in the end of may was her graduation, can't miss it full-stop, too much of a big thing :)

Apart from moving the lawn, I've been trying to help around with tasks like cooking and I made my first ever tortilla española without any guidance or instructions (thanks Jon!)! I think I'll try to make paella on Monday, just the day before I'll move back to Tampere. There I'll see if I'll be a bit more homesick, when there's not so many people around me all the time.

Also, I had the luck and the opportunity to meet up with Anne yesterday since she was spending a night in Seinäjoki, just 30km away from my home town. When I drove towards Seinäjoki, I was feeling some butterflies in my stomach, I don't usually get them, but I was wondering how would it be to see a friend I hadn't seen since the beginning of February, surprisingly the first moment I saw her and we changed greetings in Spanish ("Hola tia! Que tal, como estas?") I knew that's she's still the same person and the same friend I had back there... It kinda gave me a strong feeling, that I do have a good change of keeping you all as my friends, even though I can't see you every now and then, and even if we live in different countries.

With these thoughts towards the celebrations and slow return back to (relatively) busy work life.

Clinically clean

2007-05-29T17:22:00.000+03:00

Today was the day to pack my bag and clean my room for the next person who might have the luck of living in this environment. Cleaning my room and taking off my posters off the walls... all this made me think that it's not my home any more... it's done, the Netherlands is kaputt, my home is now in Ilmajoki for a week and then again in Tampere.

But it's not so.

My heart is still here, my heart is still with this people, it's still with Matt, with Dani, with Jon, with Cesar, with Remi. You are my new brothers. You are the friends I've laughed with so many times... and now it's a time to shed a tear. I will miss you guys. Hopefully we will meet during February for calçotada in Barcelona. Until then, you're in my thoughts, in my heart and in my prayers.

The Netherlands signing off, see you in Tampere, San Sebastian, Madrid, Barcelona, Tucson, Durham, where ever our paths might meet.

xxx
-Ilkka

Going Back (to Finland)

2007-05-25T15:22:00.000+03:00

Last week in the lowlands is well under way... actually next Wednesday morning I will pick up my bags and take a train towards Schiphol-airport, the airport that has been my port to home for the past 9 months. By home, I do not only mean Finland, but I also mean the Netherlands. At the very beginning this country greeted me with surprise, with amazement, however in few months pros turned into cons, sun changed into wind and rain. Eventually from all of this rose love, I would not say that I'd like to live in this country for the rest of my life, but I learned to appreciate the Dutch way of living, the habits and the people. It's good to be Dutch and life is good in the Netherlands.

Some wise person once said: "Your home is where your heart is. If you give your heart to your friends, you will have many homes." I consider the Netherlands as my second home, but a huge part of that is the people I've got to know here and as my home is here now it will soon be scattered all around the world, I will have friends in Austria, Canada, Czech Republic, Denmark, Finland, France, Germany, Ireland, Italy, New-Zealand, Russia, Spain, Uganda, United Kingdom, and United States thus I hope I will have many homes all around the world (I'm sorry if I missed some, please comment the blog and I'll add it). I really look forward to the change of visiting some of them and 0f course, I hope some of them will have the change to visit me in Finland (by the way Ryanair offers some really cheap flights to Tampere, Finland!).

Today will be my "homegoing party" here in Plutolaan, my student house, I hope a lot of people will attend so I can give an example of my speech skills :)

PS. I decided to change to English, since I think the focus group of my blog might very well be changing :)

Hong Kong

2007-05-14T14:31:00.000+03:00

Menomatka Hong Kongiin koostui käytännössä neljästä osasta, juna Schipoliin, lento Lontoon Gatwickiin, seitsemän tuntia odottelua ja lopulta jumbossa istuskelua Hong Kongiin asti. Kovasti tuntui loppuseurue olevan kateellinen puolustusvoimissa opituille erikoistaidoille, nimittäin koko matkustusajasta olin noin nelisen tuntia hereillä :)

Saatuamme kuitattua itsemme "hotelliin" suuntasimme the peakille, joka on siinä kaupungin kupeessa oleva "nyppylä". Matustamiseen käytimme Star Ferryä, lautta joka liikennöi vartin välein Kowloonista sataman läpi Hong Kong -saarelle, tästä nappasimme taksin (huimat 70 [euro]senttiä) . Lopulta otimme rinneratikan huipulle, jonka nousukulma oli jyrkimmillään 40 astetta. Näkymä illalla huipulta kaupunkiin oli huima!

Lauantaina suunnistimme tapaamaan Remin kaveria, Chrisiä, joka asui edelleen Hong Kongissa. Chrisin johdolla kävimme tutustumassa paikallisten käyttämään elektroniikkatoriin (hintaesimerkki: modattu PSP + kaikki pelit DVD:llä 150eur) ja syömässä Dim Sumia jonka seassa onnistuimme tilaamaan kananjalkoja... kovin moni niitä ei edes yrittänyt syödä, eivätkä ne kyllä kovin maukkaita olleetkaan. Ongelmana ruokalistoissa oli usein, että oli se sitten englanniksi tai kantoniksi, ilman kuvia ei pystynyt päättelemään mitä oli tilaamassa, näimpä siis myöhemmin minäkin onnistuin tilaamaan nuudelit ankanmaksakeitossa, no ainakin olen kokeillut :) Illaksi yritimme löytää karaokeluolaa, mutta olivat nostaneet hinnat jo kovin korkeiksi, joten päädyimme paikalliseen juomaravintolaan, jossa tuli todettua, että osaavat ne paikallisetkin ottaa rennosti! Täällä Hollannissa tavatuista kiinalaisista on jäänyt useimmiten erilainen kuva, ehkäpä siksi, että ovat kaikki vähintäänkin PhD-opiskelijoita ja ehkä tulevia puoluejyriä? ;) Illan lopuksi katselimme auringonlaskun Kowloonin puolelle rakennetulta turistikannelta.

Sunnuntaina nappasimme aamusta lautan kohti rannikolla olevaa saarta, olo oli kuin hollannissa, koko saarella oli kolme autoa (palokunta 1kpl, poliisi 1kpl ja sitten ilmeisesti vielä yksi ambulanssi) joten koko väestö liikkui lähinnä polkupyörillä. Varsin idyllinen turistinähtävyys temppeleineen, rantoineen ja pagodeineen, sekä tietysti meriruokaa tarjoavine ravintoloineen, varsin kohtuulliseen hintaan sain omalta "mitä en ole vielä syönyt" listaltani poistettua hummerin. Päivän päätteeksi suunnistimme Hong Kong -saaren bisneselämän keskukseen, joka oli täynnä Filippiiniläisiä naisia! Chris selvitti, että useissa perheissä on lastenhoitajana philippiniläinen nainen, joille ei kuulemma montaa sataa, majoituksen ja ruuan lisäksi, tarvitse maksaa. He siis käyttävät sunnuntaisen, ja samalla ainoan, vapaapäivänsä kerääntymällä yhteen "piknikille" keskelle asfalttiviidakkoa. Päivän päätimme ostamalla voileipiä ja syömällä ne Victorian puistossa, yön tummuessa.

Maanantaiaamusta suunnistimme Remin vanhaan kotikylään, Sai Kongiin, noin nelisenkymmentä minuuttia bussissa, matkasta jäi mieleen, että minibussin iskarit olivat ihan loppu ja silti pystyin nukkumaan kuskin pujotellessa vuorenrinteitä ylösalas. Sai Kong on idyllisesti meren rannassa, sekaisin sekä vanhaa, että uutta, tosin pilvenpiirtäjiä ei tämän kylän välittömässä tuntumassa ollut. Ostimme marketista piknik tarvikkeet ja vuokrasimme pienen lautan rannasta heittämään meidät noin kahdenkymmenen minuutin päässä olevan saaren rannalle, tulipa siis käytyä uimassa Eteläisessä Kiinanmeressä myös, kovin suolaista tuo vesi oli, kaverit eivät voineet ollenkaan ymmärtää valitteluani, no ehkäpä Suomi on ainoa maa maailmassa jossa makeaa vettä on todella niin paljon luonnossa.

Tiistaina, siis vapunpäivänä, suunnistimme Isolle Buddhalle, joka on valtava buddhan patsas luostaria lähellä keskellä vuoristoa, bussikyyti sinne kesti reilun tunnin, Matin matkaoppaan mukaan paikalle tosin tulee myös "suorempi" kävelypolku jolla etäisyyttä on noin 7km. Aikamme luostaria ja Buddhaa ihmeteltyämme sain päähäni, että minähän tottavie kävelen täältä takaisin, olivathan äiti ja isäkin kävelemässä Santiago de Compostellassa, siispä voisin minäkin tehdä minipyhiinvaelluksen. Aikani tunnelmia tiedusteltuani Cesar lupautui kävelemään kanssani takaisin. Taival sujui aluksi hyvin, oikeastaan puolivälin tolpalla ei ollut sen kummemmin mitään ongelmia, tosin 95% ilmankosteus ja 30C lämpötila alkoivat jo vähän hikoiluttaa :) Lopulta noustuamme viimeisen vuoren laelle kaamea totuus paljastui, edessä oli meri! Näimpä polku lähti luikertelemaan ihan väärään suuntaan, eikä se edes päättynyt metrolle, vaan kauas siitä. Näimpä lopulta onnistuimme eksymään pilvenpiirtäjien keskelle ja kävelemään ylimääräiset 5km ennen metroaseman löytymistä. Sanomattakin selvää, että äkkinäinen pyristely äärimmäisissä lämpötiloissa tuntui jaloissa vielä muutaman päivän :)

Keskiviikkoaamusta suuntasimme kohden Kiinaa, Shenzheniä ja Guangzhouta, matkamme isoimpia kaupunkeja, Guangzhoun metropolin alueella asustelee noin 12 miljoonaa ihmistä. Tosin turistinähtävyyksiä teollistuneesta Kiinalaisesta kaupungista ei temppeleiden ja puutarhoiden jälkeen hirveästi löytynyt, hintataso oli kuitenkin kohtuullisen ystävällinen, hotellista maksoimme noin 11 euroa yö ja hyvän ravintolaruuankin söi noin kolmella eurolla.

Paluumatkalla poikkesimme päiväksi Macaussa, joka on entinen Portugalin siirtomaakaupunkipuutarha, näimpä kaikki olikin sekä portugaliksi, että kantoniksi, tämä saikin minut hyräilemään "Garota de Ipanema" -laulua koko päivän :) Päivän kiertelimme tutustumassa paikallisiin turistikohteisiin ja illan alusta suunnistimme kasinoihin! Macauhan on tunnettu kasinoistaan, sillä muualla Kiinassa ne ovat kiellettyjä. Itseasiassa Macaun kasinoiden kautta kulkee enemmän rahaa, kuin Las Vegasin. Suuntasimme askeleemme Lisbon Grand Casinolle ja kävimme kukin vaihtamassa 100 patakaa (paikallinen rahayksikkö) pelimerkeiksi, 10 patakaa = 1 euro. Pian outo totuus kuitenkin selvisi, ei väliä miten henkilö oli pukeutunut ja mistä yhteiskuntaluokasta hän näytti olevan, silti pelattiin tuhansilla, muutamissa pöydissä pelattiin kuitenkin pienemmillä panoksilla ja niimpä yritimme istuuntua Blackjack pöytään, huvittavaa kuitenkin oli, etteivät chippimme kelvanneet! Kaikki pöydät käyttivät ainoastaan Hong Kong dollareita, näimpä pataka-chippimme olivat arvottomia, yritimme useaan otteseen vaihtaa patakoita käyviksi chipeiksi, mutta lopulta tyydyimme vaihtamaan ne takaisin seteleihin ja suorimaan paikalliseen ravintolaan syömään nuudeleita. Kummia kasinoita kun ei raha kelpaa.

Lauantai ja sunnuntai meni Hong Kongissa lähinnä eri toreja kiertäessä, huvin vuoksi tinkiessä, jokaisen vähänkin korkeammalle hinnoitellun tuotteen sai helposti puoleen hintaan, joskus allekkin. T-paidat lähtivät keskimäärin kahdesta ja puolesta neljään euroon, Kiinan puolella lähtöhinta oli eurossa.

Paluumatkasta jäi mieleen osa Al Goren "The inconvinient truth" elokuvasta ja pitkät nokoset :)

H(i)K(oilua)

2007-05-05T13:37:00.000+03:00

huh, 95% ilmankosteus, suunnilleen sama lukema, mita meikalaisen ihosta on paasaantoisesti hien peitossa :) Matkan aikana on mukaan tarttunut noin tuhannen kuvaa, aika pino matkamuistojakin ja muutama hassu tarinakin. Tarkempaa raporttia saatte kuitenkin odottaa ainakin torstaihin asti, silla keskiviikkoillasta on tentinpoikanen Hollannissa ja lentokin vasta maanantai aamusta paikallista aikaa. Toistaiseksi ollaan kuitenkin viela hengissa.

Niin ja espanjalaisten mukaan olen suomen ruskettuinen mies, mita se sitten heille tarkoittakaan... =)

Fish 'n chips vai oliko se keitettyä koiraa?

2007-04-25T15:37:00.000+03:00

Viimeisen kirjoittelun jälkeen on ehtinyt tapahtua useampia juttuja, mm. äiskä, iskä, Mikko ja Kata kävivät kyläilemässä. Kävin hollannin kauneimmilla kukkaniityillä nyt keväästä (ja samalla kävimme biitsillä!), lisäksi Jukka kävi viihtymässä täällä pitkän viikonlopun. Nämä kaikki on kuitenkin tarkkasilmäinen valokuvien seuraaja voinut todistaa! :)

Tämän kerran pääuutinen on kuitenkin Hong Kong! Nimittäin huomenna aamusta juna suunnistaa kohden A'damia ja Schipiolin lentokenttää, josta niin ystävällisesti Easy Jet kuljettaa meidät Gatwickin kentälle, edessä 7 tunnin odotus, kunnes Oasis Hong Kong Airlinesin "hyvin sisäänajettu" Boeing 747 kuljettaa meidät Hong Kongiin noin kymmenessä tunnissa. Oasis, halpalentoyhtiö kun on, ei tietenkään tarjoa (maksutonta) ruokaa matkan aikana, joten kävimme tänään ostamassa ruokakaupan tyhjäksi (Hollannissahan tämä on käytännössä mahdotonta, koska pelkästään hyllyjä täyttämässä on enemmän työvoimaa, kuin suomessa ylipäänsä kaupassa näkee). Hong Kongissa sinänsä pitäisi yöpyä jo kohtuullisen halvalla, noin 10 euroa yö. Lisäksi pyrimme käymään Macaussa, joka on entinen Portugalin siirtomaa.

Mahdollisesti kirjoittelen myös matkan aikana ja/tai laitan kuvia nettiin, tai sitten en :)

Dublin

2007-03-30T15:44:00.001+03:00

Molly Malone
Originally uploaded by goro.

Dublinin reissu tuli käytyä, kolme intensiivistä päivää, tuolla smaragdisaarella oli tällä kertaa tarpeeksi, ainakin minun jaloille :)

Perjantaina saavuimme Dublinin lentokentälle noin kahden pintaan, josta yllättäen bussimatka keskustaan kesti tunnin... kauheat liikennejärjestelyt, eipä siellä henkilöautollakaan paljon sen nopeammin liikuttu. Perjantaipäivän käytimme keskustan katujen kävelemiseen ristiin rastiin ja lopulta illalla kävimme kiertämässä useamman pubin ja totesimme, että kyllä se Guinness on parempaa alkulähteellä :) Yöksi palasimme hostellille, joka muuten oli vanha luostarikoulu!

Aamulla heräsimme viimeistään suihkussa, nimittäin lämmitä vettä ei tullut mistään! No onneksi irlantilainen aamupala maittoi ainakin minulle, makkaraa, pekonia, munakokkelia, papuja ja paahtoleipää, sekä tietysti "hash browneja"... mitä lienivätkään.

Lauantaipäivän mittaan kävimme kääntymässä Phoenix parkissa, joka on Euroopan suurin kaupungissa oleva puisto, Jameson whiskin tislaamossa, Guinnessin panimossa, jossa tutustuimme panimoprosessiin ja nautimme tuopilliset tuota, ah niin jaloa mallasjuomaa. Mukaan tarttui vielä todistus, että minä Ilkka Harmanen olen kaatanut sen täydellisen tuopin Guinnessia, joka myös Platonin ideamaailmassa tiedetään olevan ;) Tämän jälkeen suuntasimme pubiin katselemaan rugbyä ja myöhemmin Irlanti - Wales jalkapallopelin, joka itseasiassa pelattiin Dublinissa!

Sunnuntai aamusta meitä odotti yllätys, kevätaikaan siirtyminen! Näimpä aamupala jäi syömättä, onneksi lento takaisin oli vasta maanantaina :) Päivän mittaan kävimme Dun Laoghairessa, kaunis satama noin 12 kilometriä Dublinista etelään ja Dublinin linnassa turistikierroksella. Tulipa linnassa kysyttyä oppaalta muutama terävä kysymyskin... jopa niin terävä, että Beatriz sanoi minua leikillisesti nörtiksi. No mihinkäs kettu nahastaan pääsee tai lammas karvoistaan, vai miten se meni?

Maanantaina palasimme mannereurooppaan varsin väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Kuvan patsas, paikallisten mukaan 'Tart with the Cart', siis Molly Malone oli sikäli mielenkiintoinen, että samannimisen pubin olen löytänyt jo puolesta kymmenestä euroopan kaupungista... Dublinista tämän nimistä pubia et kuitenkaan löydä... tsekkaa wikipediasta miksei :)

Aye, to Dublin

2007-03-22T18:16:00.000+02:00

Huomenna, jos kello herättää, sedät Ilkka, Matt ja Daniel lähtevät kohden Guiness-oluesta tunnettua maata ja sen pääkaupunkia, Dublinia. Valitettavasti Pyhän Patrikin päivä oli viime viikonloppuna, ja sen lisäksi Irlanti hävisi Ranskalle Euroopan mestaruuden rugbyssä jatkoajalla, joten odotettavissa lienee vielä viime viikonlopusta toipumassa olevia, masentuneita irlantilaisia? :)

Joka tapauksessa Dublinissa on tarkoituksena tavata Beatriz, siis Brasilialainen tyttö, joka aiemmin asui täällä, mutta opiskelee nyt apilamaassa. Internetistä selvitettynä matkakohteita ovat ainakin Oscar Wilden patsas (jos vaikka muutaman sitaatin tähden), euroopan toiseksi isoin kaupungissa oleva puisto Phoenix Park ja paikalliset kirkot.

Lisäksi täytyy ottaa selvää montako Guiness-tuopillista täytyy juoda, että kaikki tarvittavat ravintoainetarpeet tulevat täytetyksi.

Yllättävä keksintö

2007-03-09T19:31:00.000+02:00

Jos olet koskaan paikkaillut polkupyörän takarengasta, olet varmaankin tavannut ottaa takarenkaan irti paikkaamisen ajaksi, toisaalta miksipä ei ottaisi? Juttu on kutenkin niin, että näissä paikallisissa "vähän vanhemmissa" polkupyörissä koko runko, satulatolpasta taaksepäin, kiinnittyy toisiinsa takakeskiön akselista. Tästä johtuen takarenkaan irrottaminen vaatii käytännössä puolen pyörän purkamisen.

Eilen kävellessäni keskustasta äänestämästä kotiin (hehe, pieni sanaleikki) oli ehkäpä yksi kauneimpia kevätpäiviä tähän saakka, huomasin sakkia paikkailemassa polkupyöriensä renkaita, ottamatta niitä vanteelta pois. Siitä se ajatus sitten lähti. Tietysti syy miksi kävelin, oli fillarin takarenkaan puhkeaminen (jälleen). Liikkeeseen vietäessä laskua kertyy 7.5eur ja fillarin saa yleensä noin neljän tunnin päästä takaisin.

Tänään sitten urakoin urakalla ja korjasin mokoman takarenkaan vajaassa tunnissa, siitä löytyi kaksi reikää, joista toinen oli jopa merkattu liidulla... eh, ja toinen oli niin röpöliäisessä kohdassa, että paikkaa oli kovin vaikea saada pitämään. Nyt kuitenkin pyörät pyörivät ja vankkurit vierivät!

Hamburgi

2007-03-08T13:09:00.001+02:00

Groningen, in your heart
Originally uploaded by goro.

Muutama viikko sitten tuli käytyä mukavalla pikkusakilla kääntymässä tuossa saksan helmessä, eli Hampurissa. Reissulle kuului niin paikallisesta kebabista nauttimista kuin Reepperbahniin ja Sankt Pauliin tutustuminen. Vielä kuriositeettina kävimme tutustumassa Helene Schjerfbeck näyttelyyn paikallisessa museossa. Täytyy sanoa, että olin edelleen otettu hänen omakuvistaan, vaikka lukioaikana niistä tuli jo essee kirjoitettua.

Enään tämä Soomen keeli ei tosin taivu niin hyvin :)

Nix intternet

2007-01-22T10:50:00.000+02:00

Housing Office jaksoi muistaa meitä oikein urakalla vuodenvaihteen jälkeen, nimittäin nettiyhteyteytemme muodostuu yhdestä julkisesta ip:stä, reitittimestä ja kolmesta accesspointista (suomeksi yksi netti jaettuna 50+ ihmiselle), tällöin siis yhden ihmisen saadessa haitallisen viruksen kaikilta katkeaa netti. Mitä siis on nyt ollut tilanne kahden viikon ajan. Housing Office tietenkin vastaa meille, että se on teidän oma ongelmanne, että teillä on viruksia, kuitenkin vain 1/50 on todennäköisesti syypää, samalla muiden 49:n vuokrasopimuksessa oleva etuus evätään. Itse en ole erityisen toiveikas internetin palaamisesta, siihen asti blogaaminen ja uusien kuvien laittaminen nettiin lienee hiljaisempaa.

Luonnollisesti netin piti kadota silloin kun sen olemassaolo olisi ollut opiskelujen kannalta tärkeintä, täällä kun koulullakaan ei voi notkua 24/7... No, tähän iltapäivään mennessä pahimmat pitäisi olla ohi, pari 10 sivun paperia, virtauskentän visualisointia suorittava tietskariohjelma ja parinkymmenen minuutin esitys Web servicejen koostamisesta. Keskiviikkoaamulla odottaakin lento Tallinnaan ja myöhemmin laiva Helsinkiin minilomalle :)

Mitä? Jono?

2007-01-06T11:17:00.000+02:00

Koulutyöt kiusaavat lauantainakin, hyppäsin kotoa koululle tekemään esitelmää ja kirjoittamaan arvostelua "kohinaa vaimentavista reunanhavaitsemis algoritmeistä". Pääsin kirjastolle vähän ennen kymmentä, siis hiukan ennen kirjaston avaamista. Kymmeneen mennessä ovella oli noin sadan hengen jono... lauantai-aamusta!

Täällä taitaa väki ottaa opiskelun liian vakavasti.

No, aika palata opintojen pariin minunkin :)

Hasta luego!

Joululoma

2006-12-28T22:40:00.000+02:00

Joululomaa viettäminen on sujunut tähän asti Kyrönojen äärellä, perheen lisäksi on tullut tavattua serkkuja ja kavereita, uudeksi vuodeksi edessä vielä siirtyminen tamperesteriin ja 3. päivä lento hollannin kulmille. Loma on kyllä ollut miellyttävää ja tervetullutta, oudosti silti on jäänyt kaipaan niitä ystäviä jotka on Groningenissa saanut, onneksi pääosin on vielä 6 yhteistä kuukautta edessä ja siinä tietysti kohokohtana huhti-toukokuun matka Hong Hongiin :)

Stetson-Harrison

2006-12-18T19:42:00.000+02:00

Palautin tänään viimeisen koulupaperin ennen joulua, kirjoitin siihen "Using Stetson-Harrison method, the more efficient one is object-space...", vähän palautuksen jälkeen minulle selvisi, ettei kukaan täällä täällä ole mokomasta metodista kuullutkaan! Kyselin tuossa vielä Anneltakin, siis jyväskylässä asuteleva pohojalaanen, eikä hänelläkään ollut mitään hajua.

Kaikille selvennyksenä, että stetsonihan on amerikkalainen hattu ja harrison firma, joka tiedetään valmistaneen kyseisiä päähineitä. Täten Stetson-Harrison on siis metodi, jossa vastaus kiskaistaan hatusta, kuten taikuri + silinteri = jänis :)

Kyselisinkin yleisöltä kuinka monelle ko. metodi on etukäteen tuttu? TTKK/TTY/TUT-teekkareille ainakin lienisi olevan, olenko väärässä?

Pikkujoulut

2006-12-11T14:07:00.000+02:00

Joulukuun kymmenes, siis tunnetusti maailmanlaajuinen pikkujoulupäivä, näimpä siis tästä innostuneina vietimme intternationaalia dinneriä ja pikkujoulua kukin omalla tahollamme. Niin myös Ilkka, joka asusteli Plutolaanissa, pakkasi ostoskärrynsä täyteen rosollivärkkiä ja suuntasi kotiinsa, koska sieltä löytyi tarpeeseen sopiva keittiö.

Ilkan plutolaanissa ollessa, tuli aika valmistaa rosollia, joka hoitui kätevästi keittämällä porkkanat, perunat ja punajuuret, sekä pilkkomalla ne kuin sipulit ja omenatkin. Kastike valmistui kätevästi kermasta ja punajuurimehusta, valkopippuria unohtamatta. Rosollin odottaessa kulhossa, tulivat myös muut ja toivat lasgnea, tortillakeittoa, kanapaprikajuttua, katalonialista makkaraa, spagettia, kalaa, kuten kukin omalla tahollaan koki sopivaksi.

Illan viiletessä, lyhyen ruokarukouksen jälkeen, kukin kätki osan näistä ruuista sisäänsä ja sulatteli sitä vielä pitkään. Tämän jälkeen jokainen avasi hänelle viisaan vaihto-opiskelijan tuoman joululahjan jotka vaihtelivat niin joulupukkipehmoleluista, palapeleihin, hanskoihin ja leikki megafooniin (joka meni studentmanagerille :))

Rauhaisaa joulunalusaikaa lukijakunnalle, itse ilmaannun suomeen pariksi viikoksi 20. joulukuuta ja uuden vuoden lienen jopa Tampereella, aurinkoisia päiviä kaikille :)

Biljaardi

2006-12-04T18:17:00.000+02:00

Syksyn mittaan on tullut jatkettua viime vuoden aikana aloitettua harrastusta, siis biljaardia, niinkuin kuvasta näkyy. Biljardisali on auki alkuillasta yö kahteen, joten koulun jälkeen ehtii hyvin muutamaksi tunniksi pelailemaan muutamana päivänä viikossa. Koulussahan nyt pitää taas hyvin kiirettä, paljon uutta opettelua ja seminaariinkin pitäisi osallistua aiheella "Web service composition" :) No onneki sentään omaa tutkimustyötä ei tarvitse tehdä vaan useamman paperin analysoiminen riittää.

Muutaman kerran on tullut lyötyä vetoakin biljardista, yhdellä kertaa hävisin kaksi euroa ja toisella kertaa voitin pelin keittiövuorosta, siis vältyin keittiön siivoamiselta yhdeltä päivää :)

Kohtaamisia - Praha

2006-11-11T12:58:00.000+02:00

Jokainen, joka on joskus käynyt itäeuroopan helmessä, Prahassa, tietää miten vaikeaa sen kuvaileminen olisi sanoin, siksipä käy tsekkaamassa kuvat! :) Näin muuten ajattelin kirjoitella muutamasta kohtaamisesta matkan aikana.

Hollannin ja Saksan välillä ei ole rajavyöhykettä, päästyämme Saksan ja Tsekin rajalle (hieman ongelmallista, kun autobaana loppui kesken ja jouduimme ajelemaan pikkukylien läpi), pääsimme Saksan puolelta läpi ihan kivasti, mutta Tsekin puolella rajavartia halusi nähdä passiemme lisäksi auton paperit, eli meidän vuokrasopimuksen... Kuinka ollakaan vuokrasoppari ei sallinut auton viemistä Tsekkiin, siispä oli käännyttävä, outoa kuitenkin, että auton papereissa selkeästi luki, että Tsekinmaa kuuluu vakuutettujen maiden piiriin. Saksan rajalla meidät pysäytettiin taas ja ohjattiin odottamaan, nyt toverit halusivat nähdä auton paperit, jotka sattuivat olemaan kopiot. No rajavartia ystävällisesti neuvoi meille, että vuokra-auton mukaan pitäisi aina antaa alkuperäiset paperit maasta poistuttaessa. Saksaan palaamista hän ei kuitenkaan voinut meiltä evätä. Ihana tämä Schengen-vyöhyke ja työvoiman vapaa liikkuminen.

Prahassa yöelämän löytäminen tuntui olevan kohtuuttoman vaikeaa, lauantai-iltana reilun kävelyn jälkeen istahdimme erääseen pubiin, ilmapiiri ryhmässämme oli jo aika väsynyttä ja ilman ihmettä, suuntana olisi kohta koti ja sänky. Istuessamme paikallisen oluen äärellä, kuulimme viereisen seurueen huutavan "Kippis". Pikaisen tiedustelun jälkeen viereisestä seurueesta löytyi Katri niminen tyttö Mikkelistä, hänen seurueessaan oli muutama Canadialainen ja yksi Tsekki, lyöttäydyimme heidän ryhmään illakksi ja löysimmekin ihan kohtuullisen yökerhon. Katrin seurue oli tullut Prahaan Lyonista, Ranskasta viettelemään lomaviikkoa, poislukien yksi Canadalainen, Simo(n), joka oli reppureissaamassa eurooppaa ristiin rastiin, juuri nyt hän oli tullut itseasiassa Suomen Turusta, hän näytti minulle muutaman valokuvan mukaanlukien hänen idolinsa, Saku Koivun, kotihalli Elysee Arena, tutummalta nimeltään Turkuhalli :)

Hostelliin kirjautuminenkin on jo tarina sinänsä, nimittäin tämä hostelli, archie, vaikka mukava olikin, ei pitänyt checkinniä. Päästyämme mestoille rupesimme soittelemaan henkilöstölle ja hän sanoi olevansa paikalla 40 minuutissa. Tulleessaan paikalle, kaveri oli kyllä oikein mukava, mutta esimerkiksi vaihtokassaakaan ei hirveästi ollut, eikä kyllä vessapaperiakaan :P

Muuta tapahtunutta: Japanilaiset yrittivät tunkeutua väkisin hostelliin checkinnin ollessa suljettuna, Saimme 500 koronan (n. 17 euroa) sakot ilman lippua matkustamisesta ratikassa (kolmen päivän lippu olisi ollut 220 koronaa, Dresdenissä tapasimme Aussin joka puhui vähintäänkin kohtiinsa sujuvaa saksaa, oli reissannut nyt euroopassa reilut kolme kuukautta.

Praha, Tsekki

2006-11-02T13:18:00.000+02:00

Huomenna aamusta herätyskello soi viiden jälkeen, kuudelta pitäisi olla istumassa autossa matkalla kohden Tsekinmaata ja Prahaa. Autoilun olemme laskeneet kestävän kymmenisen tuntia (n. 800km), suunnilleen saman verran kuin junalla ja lentokoneella kestäisi kiertää Amsterdamin kautta. Matkaan meitä lähtee taas vähän erilainen kööri: minä, Ion (Espanja), Dani (Espanja) ja João (Portugali)... siis kaksi Johnia, yksi Danny ja Ilkka, hienoa! :)

Tämä päivä menee vielä iltaan asti "Scientific Visualization" kurssin harjoitustyötä tehdessä. Tuossa lounastauolla tapasin ensimmäisen suomalaisen täällä, Annen, kotoisin Soinista ja Jyväskylästä. Vaihdoimme muutaman sanan suomeksi, olipa ehkä oudoin keskusteluni pitkään aikaan, sanat kyllä muistuivat helposti mieleen, mutta jostain syystä niiden sanominen ei tuntunut tutulle, joka on tässä suomalaisten välttelyssä ollutkin tavoitteena :)

Aurinkoisia lumimyrskyjä sinne Suomeen "Vamos a la playa!"

UG-Bileet

2006-10-30T12:03:00.000+02:00

Lenka, siis tuo tyttö tuossa keskellä (kuva ei muuten liity tähän tapahtumaan mitenkään), kutsui meidät Ska-konserttiin eteläpuolelle kaupunkia, lähelle hänen omaa opiskelijataloansa van Houtenlaania, joka oli aivan valtava 7-kerroksinen kompleksi... näyttipä hyvin vahvasti myös entiselle sairaalalle, asun mielelläni entisessä vanhainkodissa, ainakin mittasuhteet ovat vähän miellyttävämmät.

Suuntasimme siis ensin van Houtenlaaniin, tapasimme Lenkan ja hän esitteli meille paikkoja. Istuskelimme hetkisen ykköskerroksen keittiössä, jonka espanjanpuhumiskonsentraatio oli toistaiseksi suurin tapaamani. "Uno mas Cerveza fria, por favor" ei vielä vie espanjan kielen kanssa kovin pitkälle :) Vähän myöhemmin suuntasimme konserttipaikalle, joka osoittautui myös vanhaksi sairaalaksi, ainoana erona, että tämä talo oli "vallattu", ts. luvatta käytössä. Aikamme talossa harhailtuamme löysimmekin klubiin, kyseessä taisi olla vanha keittiö, ainakin lattiasta päätellen, no jokatapauksessa valot ja äänentoisto näyttivät olevan kunnossa.

Itse keikka oli aika makea, bändiin kuului fonisti, kaksi trumpettia, kitara/vokalisti, taustavokalisti, rumpali, perkussiot ja basisti, joka muuten katkaisi kielen bassosta keikan aikana, toivottavasti ei ollut e-kieli! Itse musiik oli jonkinasteista Ska-punk hybridiä, tanssiminen siis hoitui valtavalla määrällä hyppimistä ja huitomista! :) Discomusiikkia täältä ei löydy mistään, lähinnä lattareita, ja kun salsa ei oikein onnistu oli kiva vaihteeksi kuunnella vähän letkeämpää jenkkaa!

Takaisin suunnistimme yllättävän vähän eksyen ja kolaroiden. Itseasiassa yhteistilan seinällä oleva kaatumistilasto ei saanut yhtään lisämerkintää! On ihmeellistä mitä ihmiset, jotka eivät ole tottuneet fillareihin voivat niilä tehdä.

International Dinner #2

2006-10-23T13:50:00.000+03:00

Eilen alakerran Christinellä oli synttärit, jonka kunniaksi järjesteltiin taas kokkausta. Tapaus oli tällä kertaa paremmin organisoitu, siispä ruokaa ja juomaa oli enemmän. Itse kokkasin kolmisen kiloa perunamuusia ja tein vehnäjauhosta ruskean kastikkeen. Yritimme tehdä Remin kanssa punaviinikastikkeen, mutta siitä tuli yksinkertaisesti kamala, maistaminenkin sai vatsan vääntyilemään, luovana ideana kumosimme mokoman kastikkeen vessanpöntöstä alas. Tässä vaiheessa kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan... siispä kokkisotamaisella kiireellä sulattelin uudet voit ja käryyttelin jauhoista kastikkeet, vain huomatakseni, että [B]kaikki[/B] muut olivat vähintäänkin 20 minuuttia myöhässä, itseasiassa viimeinen paella valmistui hiukan ennen yhdeksää.

Mitä ruokaan tulee, kaikki kolme kiloa tekemääni perunamuusia katosi reilun kahdenkymmenen syöjän vatsoihin, no kun laittaa tarpeeksi suolaa ja voita, miten siitä voisi tehdä pahan makuista? :) Lisäksi tarjolla oli mm. mozrella-pastaa, erilaisia paelloja, englantilaista aamiaista (josta kokeilin papuja paahtoleivällä, melkoisen täyttävä pommi nimittäin!), pari erilaista salaattia, sekä warsteiner olutta. Varsin onnistunut illallinen siis.

Bremen... bier und wurst!

2006-10-22T14:38:00.000+03:00

Guten tag! Viime viikonloppuna teimme siis reissun Bremenin olutfestivaalille, freimaaktille. Lähdimme aamusta kohtuullisen varhain matkaan, puoli yhdeksän aikoihin, päästyämme rautatieasemalle, ystävällinen, mutta väsyneen oloinen täti kertoi että kahdeksan hengen lippu Bremeniin olisi 500euroa... Mitä?!?!? Matkustimme Brysseliin ja takaisin alle 50eur per pää. Heide sanoi, että saksassa pitäisi olla mahdollista otstaa joukkolippu viidelle hengelle parilla kympillä, siispä sompasimme itsemme automaatille ja ostimme liput Leereen, joka olisi jo germaanian puolella, varsin kohtuulliseen parinkympin hintaan.

Bremeniin saavuttuamme tapasimme Remin ja Mirenin asemalla, he olivat olleet viikon Prahassa ja jääneet paluumatkalla Bremeniin. Rautatieaseman ympäristössä hetken sompailtuamme hyppäsimme ratikkaan kohti Jugend Herdbergeniä, josta meille oli varattu hostelli, olimme paikalla joskus yhden ja kahden välillä ja setä sanoi että check-in alkaa neljältä... ookoo, no saimme silti jätettyä laukut lukkojen taakse turvaa. Viiteen asti kiertelimme kaupungilla, Heiden, joka siis on kotoisin Bremenin lähettyvilltä näyttäessä paikkoja, tietysti myös Bremenin soittoniekkojen patsaan! Heti alkuvaiheessa oli huomattavissa ettemme näkisi kaupunkia kovinkaan paljoa, mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet matkustaneet kovinkaan paljoa ja pysähtyivät ihmetelemään jokaista kiveä ja univormupukuista henkilöä, sekä ottamaan valokuvia, etenemisvauhtimme oli siis toivottoman hidasta.

Viiden aikoihin olimme takaisin hostellilla ja yritimme hoitaa checkata itsemme sisään, tuloksella että setä käski meitä odottamaan kunnes hän olisi laskenut kassan, jossa kesti yli puoli tuntia eri ryhmien jatkuvasti keskeyttäessä hänet ja kysyen check-innistä... niimpä niin. Lopulta kun saimme vuoron jouduimme täyttämään henkilötietopaperin joka ikinen. Enpä taida Jugend Herdbergenissä enään hirvittävästi yöpyä, vielä kun ottaa huomioon että checkout oli jo kello 9 ja aamupalan jakaminen lopetettiin 8.30, on ehkäpä syytä etsiä toisenlainen majapaikka ensikerralla saksassa.

Illalla olikin edessä reissun kohokohta, Freimarkt! Suunnistelimme itse "juhlakentälle" jossa oli tarkoitusta varten rakennettu vuoristorata, satoja kojuja ja telttoja... sekä muutama aivan valtava teltta täynnä pöytiä. Menimme yhteen näistä isoista teltoista jossa soitettiin saksalaisia kansanlauluja nahkahousuissa (Lederhosen), löysimme ihmeen kaupalla vapaata tilaa kymmenelle ihmiselle suoraan pienemmän lavan edestä, teltan molemmissa päissä oli siis lavat että bändit voisivat kätevästi pitää taukoja. Oluen koot vaihtelivat puolesta litrasta kokonaiseen litraan ja tarjolla oli paikallisia oluita kuten Beck'siä ja Fransiscaneria, hyviä valintoja siis molemmat! Muutaman oluen jälkeen seisoimme penkeillä niin kuin muutkin saksalaiset ja lauloimme kansanlauluja (saksasi siis), valitettavasti olen jo unohtanut suurimman osan tuosta saksankielestä mitä tunnuin tuolloin lauantai-iltana osaavan.

Sunnuntaina palatessamme Groningeniin pysähdyimme vielä ihmettelemään paikkoja Oldenburgissa, jossa tuntui olevan menossa jonkinlainen maratoonifestivaali :) Hullua kansaa nämä hollantilaiset, vaikka Oldenburg lieneekin vielä Saksan puolella.

Koulu -> Bremen

2006-10-13T16:47:00.000+03:00

Kuka ihme on keksnyt, että joka viikko pitää palauttaa pari paperia ja silloin tällöin sovittaa vielä isompi harkkatyö siihen väliin? Kevyesti 40 tuntia tullut tällä viikolla istuttua jo koulussa ja vielä muutaman tunnin ehtii ennen kalvojen lähettämistä luennoijalle. Toivoisinpa vain, että harkkatyöparit olisivat täällä yhtä kovaa kaliiberia kuin suomessa, välillä tuntuu että henkilöiltä puuttuu täydellisesti oma kyky ottaa vastuuta. No onneksi tässä on enään pari viikkoa jäljellä tätä periodia ja sitten onkin edessä taas ihan jotain muuta *:)

Ja huomenna aamusta on lähtö Bremeniin (noin 190 km Groningenista itään), viettävät siellä kuulemma jotain Oktoberfestin miniversiota, Freimarktia. Freimarktin mukaan se on täysin täysivertainen kilpailija Oktboerfestille ja samalla Saksan vanhin syysfestivaali yli 950 vuoden historiallaan! Lauantaista ja sunnuntaista on varmasti siis tulossa mielenkiintoisia, maanantaiaamusta paluu arkeen sujuukin suullisen esitelmän antamisen merkeissä, aiheena "Interactive 3D visualization of Rigid Body Systems", toivottavasti jaksoit lukea koko otsikon. Viikonlopun aikana yksi Spanjaardiflikka eli señorita eli tia täyttää vuosia ja hänelle pitäisi keksiä joku yllättävä synttärilahja :) Kaikilla muilla kun tuntuvat synttärit olevan joskus kesällä tai alkusyksystä niin pitää pienimpäänkin juhlan aiheeseen tarttua innolla!

Pikavauhtia - Amsterdam

2006-10-09T19:45:00.000+03:00

Puuh, tällä hetkellä kaikki tuntuu liikkuvan uskomattoman nopeasti, arkipäivisin tulee istuttua yhdeksästä kuuteen tuntiin koululla ihmettelemässä harjoitustöitä Portugalilaisen Johnin kanssa, iltaisin hengailtua yhteisessä tilassa asuintoverien kanssa (ja kokkaillessa) ja viikonloppuisin matkusteltua ympäri eurooppaa. Ehkäpä siksi en kirjoittele tänne tarpeeksi, voitte kuitenkin yrittää elää mukana valokuvien kautta, uskoakseni ne päivittyvät useammin :)

Matt kertoi, että hän tarvitsee uuden passin, vanha ei kyllä vielä vanhentunut, mutta päästäkseen takaisin Jenkkeihin, hänkin tarvitsee biometrisen passin, siispä päätimme lähteä Amsterdamiin Rohkeiden Kodin suurlähetystöön. Aiemmista matkoista poiketen, emme löytäneet ennakkoon halpaa hostellia a'damista, mutta uskoimme, että rautatieaseman turisti-info löytää meille yhden, lähdimme Groningenista aamujunalla kello yhdeksän jälkeen ja a'damiin saavuimme hiukan ennen puoltapäivää. Turisti-info soitteli puolen kymmentä hotellia ja hostellia meille läpi, mutta halvin jonka löysimme oli 115 euroa / yö, aika suolainen verrattuna 40eur viikonloppuun Brysselissä. Otimme hotellin, joka oli hieman keskustan ulkopuolella ja pummasimme ratikalta kyydin. Jätetyttämme kamamme hotelliin lähdimme etsimään Yhdysvaltain suurlähetystöä, jonne löysimme kello yhden pintaan, vain havaitaksemme, että Yhdysvaltain kansalaisten palvelut olivat auki vain kello 8.30-11.30, eipä siinä auttanut itku eikä valehtelu ovipuhelimeen, passi jäi uusimatta.

Tuohtunut, osittain aiheesta, oli mielialamme hetken aikaa, kävimme ostamassa paikallisesta Stockmannista voileipävärkkejä ja parasta appelsiinimehua mitä maa päällään kantaa: CoolBestiä ("CoolBest a day, keeps the doctor away", "Coolbest, what a way to start a new day", "Why CoolBest is called CoolBest? Because neither just just Cool, nor Best was good enough!") Lounaan jälkeen kävelimme tovin museoalueella (van Gogh ja Rijksmuseum) ja suunnistimme keskustaan. Näillä paikkeilla Hollannin sää otti askeleen englantilaisen virkaveljensä suuntaan ja jouduimme ostamaan sateenvarjot, Matt onnistui tinkimään ne puoleen hintaan ja nyt omistammekin kivan punaiset umbrellat. Lopun päivää kävelimme ympäri kaupunkia katsellen rakennuksia ja vältellen sadetta, päivällisen söimme Argentiinalaisessa ravintolassa, joita a'dam tuntui olevan pullollaan, ei tosin yhtä täynnä kuin "Kahvikauppoja". Hotellille suunnistimme jo hieman puolenyön jälkeen kaatosateessa, nukahtamisessa ei mennytkään montaa minuuttia.

Lauantaina heräilimme hieman kukonlaulun jälkeen, ennen yhdeksää ja kävimme napostelemassa aamupalaa hotellin ravintelissa. Luovutimme avaimet hotelliin ja suuntasimme Mattin kanssa asemalle tapaamaan Cesarin ja Danin jotka tulisivat seuraksemme loppureissuksi. Loppupäivä seurasi edellistä päivää, niin lounaineen, kuin päivällisineenkin. Hirvittävän kallis kaupunki muuten, ruokapaikat kannattenee etsiä keskustan ulkopuolelta sillä ihan peruskebabista saa maksaa 11-13euroa.

Hämärän laskeutuessa, ja ilman viiletessä meidät kohtasi karu totuus, ensimmäinen juna Groningeniin lähtisi 7.36, siihen asti olisi pysyttävä hereillä, sillä kaupungista ei löytynyt hotellin hotellia, eipä siinä a'damin kokoisessa kaupungissa riittäisi varmasti tekemistä koko yöksi! Aloitimme siispä pubikierroksen, pysyäksemme lämpimänä. Illan mitaan tuli nähtyä erilaisia ihmisiä, paljolti brittejä, osa viettämässä aikaansa punaisten lyhtyjen alueella, coffeeshopeissa, yökerhoissa, pubeissa ja kadulla.

Viiden aikoihin viimeinenkin yökerho sulkeutui ja oli aika suunnata rautatieasemalle, vajaan tunnin kävelyn päähän. Kävellessämme rupesin purkamaan ääneen miten loput 2 tuntia kuluisivat, ensimmäisen puolen tunnin jälkeen Matt tokaisi, että "Chill out, you don't have to plan and break up everthing. Take it easy." Niinhän se toisaalta taitaa ollakkin, välillä voi vaan relata ja antaa ajan kulua :) Asemalla lipunmyynti oli jo avoinna ja kävimme ostamassa paluuliput ja suuntasimme tavaralokerikoille ottamaan pienet nokoset, tai no ainoastaan minä otin nokoset ja muut keskittyivät heittelemään leivänpaloja sun muita päälleni ja ottamaan valokuvia, erikoista sakkia, no jokatapauksessa niskani oli melko jumissa herättyäni, samoin kuin jokaisen junanvaihdon yhdeydessä :)

International Dinner - apua!

2006-09-25T11:25:00.000+03:00

Palattuamme eilen kiertämästä Hollanninmaata (josta kirjoittelen vieä tarkemmin) Norah kertoi että talossamme vietetään kansainvälistä illallista ensi lauantaina, jokaisen tulisi siis kokata jotain minä on hänen omalle maalleen tyypillistä. Kaipaankin teiltä ehdotuksia, minkä Suomalaisen herkun loihdin näille ulkomaalaisille? Nyt on sinun mahdollisuutesi vaikuttaa Suomi-kuvan muodostumiseen! :) Sen verran voin vielä vaikeuttaa tehtävää, että keittiössämme ei ole uunia, mutta muut ruuanlaittoon tarvittavat tavarat löytyvät.

Jos aiot ehdottaa jotain ei-triviaalia, kerrothan lyhyesti myös reseptin ja valmistusohjeet, tai annat linkin sopivalle nettisivulle :)

Maaseutu

2006-09-23T08:35:00.000+03:00

Varhainen aamu Hollanninmaalla, olen viettänyt jo puolisen tuntia hereillä lauantaiaamuna, ne jotka minut paremmin tuntevat tietävät etten nouse mielelläni edes lähellä kukonlaulua lauantaisin. Varhaisen heräämisen arvoisen tästä päivästä tekee kuitenkin se, että Ion ja Dany ovat vuokranneet autot täksi päiväksi, joilla meidän on tarkoitus lähteä kiertämään Friisinmaata. Yöksi olemme varanneet hostellin Utrechistä, joka taas on ihan muualla. Matkaan meitä lähtee yhteensä yhdeksän ihmistä ja niin autot ovat Nissan Micra ja Volkswagen Polo, toivottavasti kukaan ei ota matkalaukkua mukaan :)

Brysseli

2006-09-19T11:56:00.000+03:00

Viime viikosta ei jäänyt paljon sanottavaa, huomasin sunnuntai-iltana olevani kuumeessa ja siitä selviäminen kesti aina torstaihin asti, pientä flunssaa ja kurkkukipua on edelleen. Jotenkin kuitenkin ihmetyttää, että jos ulkona on +24-28 celsius-astetta ja missään ei ole ilmastointia, miten on mahdollista hankkia flunssa? No selvisin kuitenkin.

Asiasta kolmanteen, Matt on jo etukäteen päättänyt, että hän käy kuudessa uudessa maassa asuessaan Hollannissa, päätimme aloittaa urakan täyttämisen Belgiasta, tarkemmin Brysselistä. Pikaisen suunnittelun ja onnistuneen hotellinvarauksen jälkeen lähdimme matkaan perjantaina kello kolmen tietämillä. Löytämäni huone oli viidelle, joten pyysimme Mattin kanssa mukaan vielä Remin ja Shannonin sekä Samin (Samantha). Shannon on myös Arizonasta ja Samin kotomaa on Uusi-Seelanti. Junamatka Brysselliin sujui varsin verkkaisesti ja lämpimissä tunnelmissa, vaihdoimme junaa Rotterdamissa. Junayhteys Rotterdamista Brysselliin oli ehkäpä ahtain ja hikisin mitä olen junassa kokenut ja kyllähän VRkin ihan tosissaan yrittää, jossain vaiheessa huomasimme että 1.luokassa oli ilmastointi, loppumatka menikin siellä mukavasti.

Brysseliin saavuimme hieman kahdeksan jälkeen, hotellimme osoite oli Rue Royal 312, yritimme kysyä sieltä täältä, muun muassa informaatiotiskiltä, miten löytäisimme Royotel hotellille, yleisin vastaus oli kuitenkin "I don't know, I don't really live here"... Avuliasta. Tovin tutkimisen jälkeen löysimme turistikartan rautatieaseman edestä, mutta siitä ei oikein selvinnyt mikä on oikea suunta, lopulta löysimme kuitenkin Rue Royalin, vain huomataksemme, että hotellimme oli ihan toisessa päässä. Edessä siis parin kilometrin talsiminen.

Hotelliin kirjautuminen meni varsin kivasti ja saimmekin kamat nopeasti jätettyä hotellihuoneeseen ja lähdimme etsimään kaupungilta syötävää. Tunnin palloilun jälkeen löysimme tiemme paikalliselle kauppatorille ja totesimme ravintolojen hintatason olevan sangen korkea. Jostain kulmalta löysimme kuitenkin Kreikkalaisia pikaruokalan näköisiä ravintoloja ja saimme tilattua pitahenkisen aterian kohtuuhintaan, tosin 1.5l pullo vettä maksoi 4 euroa. Lopun illasta vietimme istuskellen torilla ihaillen ympäröiviä rakennuksia ja jutustellen kaikenmoista. Takaisin hotellille löysimme kello kahden pintaan, ei hetkeäkään liian varhain - herätysajaksi oli sovittu aamu kahdeksan.

Hotelli tarjosi aamupalaa, siis kuivaa leipää ja lämmintä kahvia, seitsemästä kymmeneen. Pakollisten aamutouhujen jälkeen suunnistimme siis alakertaan, kaikki paitsi Sam, joka jäi vielä potemaan edellistä iltaa. Aamupalan jälkeen kävimme viemässä Samille muutaman leivän ja marmeladia vain havaitaksemme, että hän halusi vielä jatkaa nokosia. Jokatapauksessa itse halusin nähdä Brysselin, tuskimpa tulen siellä toistamiseen turistina käymään. Päivän aikana tulikin käveltyä parisenkymmentä kilometriä ympäri Brysseliä, päivän kulku tosin selvinnee parhaiten valokuvista.

Yksi matkamme päätarkoituksista oli löytää Cafe Leffe, tuo myyttinen ravintola joka tarjoili ainakin seitsemää erilaista Leffe-olutta, kaikki "viinilaseista". Illan aloitimmekin istuskelemalla Cafe Leffen terassilla kesästä nauttien, tämä lienee myös helposti todettavissa valokuvista. :) Leffejen jälkeen oli aika etsiä ravintola, lähdimme kävelemään kohden keskustoria ja löysimme eräästä kulmasta viihtyisän näköisen ravintolan, palvelukin tuntui ihan asialliselle. Tilattuamme huomasimme, että voileivät olivat jäässä! Remi keskusteli hetken ravintolapäällikön kanssa ja laskua pyytäessämme hän toi meille ilmaiseksi toisen pullon viiniä ja pahoitteli tapahtunutta, lisäsipä vielä erottaneensa kokin... Päästyämme lopulta ulos ravintolasta suuntasimme jälleen keskustorille, ensimmäisen pubin kohdassa tapahtui jotain outoa, viimeisessä pöydässä istuskeli hiiltyneen näköinen veikkonen, valkoinen esiliina pöydällä! Hän pysäytti meidät ja sanoi: "Did you have the lasange? Tell me that at least the lasagne was good! I don't care about the sandwitches! Tell me that the lasange was good!". Ikävä kyllä, ei, olen saanut parempaa lasangea mikroaaltouunista.

Palasimme hotellille pian kahdentoista jälkeen, sillä aioimme jättää Brysselin ennen aamu kymmentä ja pysähtyä paluumatkalla Antwerpenissä, joka oli varsin mielenkiintoinen kaupunki sekin, ei toki mikään Brysseli :)

Koulu

2006-09-07T13:13:00.000+03:00

Vaihto-opiskelu, niin, kouluunhan tänne on perimmiltään tultu. Tällä viikolla olen käynytkin muutaan otteeseen koululla. Otin ekaan periodiin neljä kurssia, Scientific Visualization, Computer Vision, "Curious about the Dutch?" lecture series sekä Introduction to Computing Science. Avausluentojen perusteella tuonne viimeiselle ei kannata mennä istumaan, muut sensijaan vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisille. Hollannin kulttuuri -kurssi on kaksi tuntia joka viikko, kun taas ohjelmistopuolen kursseille on merkitty 8h per viikko, paljon raportteja ja harjoitustöitä tiemmä, kiva nähdä miten tämä järjestelmä eroaa Suomen vastaavasta, ainakin luennoija on pakotettu arvioimaan paljonko aikaa harjoituksiin pitäisi mennä viikossa.

Oma laitokseni on Rijksuniversiteit Groningenin pohjoisella campusalueella, Zernike kopleksissa (lausu nike kuin urheilumerkki). Zernikessä tuntuu olevan kaikki matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyvä opetus, ehkäpä keväällä tai syksystä luen jotain myös keskustan laitoksilta.

Ihmiset

2006-09-01T02:03:00.000+03:00

Viimeiset päivät ovat olleet aika kiireisiä, on tullut ravattua ympäri kaupunkia niin jalan kuin pyörällä ja bussillakin. Kaikkein parasta on kuitenkin ollut tutustua uusiin ihmisiin, muiden vaihtareiden puheita kuunnellessa koen itseni aika onnekkaaksi, heidän asuntokohteissaan on paljon opiskelijoita kaukoidästä. Kuulemma haluavat pysytellä enimmäkseen omissa oloissaan. No kuitenkin täällä kävi sen verran tuuri, että tähän kerrokseen on sattunut enimmäkseen iloista ja eloisaa sakkia :) Juuri nyt viime päivinä viimeisetkin huoneet ovat täyttyneet.

Eniten talossa väkeä on, ehkäpä luonnollisesti, Saksasta. Tähän kerrokseenkin on mahtunut kaksi, Heide, hän työskentelee yliopistolla, sekä tänään saapunut toinen tyttö (nimi ei jäänyt vielä muistiin). Toinen työläinen löytyy Italiasta, Giovanni, hänet mainitsin jo aiemmin. Rapussa on myös pari Espanjalaista, oikeammin Baskia, Ion ja Miren. Afrikkakin on edustettuna ainakin kolmen henkilön voimin, Nora Ugandasta ja pari Tohtoriopiskelijaa Ghanasta. Jenkeistä Matt, onneksi hän on ainoa "Amerikkalainen", sillä muuten he saattaisivat viettää liikaa aikaa yhdessä. Lisäksi kerrokseen muutti eilen Turkkilainen tyttö, jonka nimi ei myöskään jäänyt vielä mieleen. Yllättävin kaveri lienee kuitenkin Remi, hän on syntynyt ja asunut lapsuutensa Hong Kongissa, hänellä on Ranskalainen äiti ja Saksalainen isä ja hän on yliopistossa Newcastlessa Englannissa. Eräänlainen maailman kansalainen siis, oikein mukava kaveri. Kerrokseen mahtuu myös muutama Kiinalainen, mutta heihin on hyvin vaikea saada kontaktia. Lisäksi tietääkseni tässä kerroksessa on keväällä asunut ainakin kaksi suomalaista, mutta nyt (onneksi) olen ainoa.

Synttärit ja pubit

2006-08-27T16:39:00.000+03:00

Ensiksi kiitos kaikille syntymäpäiväni muistaneille, ja erityiskiitos vielä niille jotka lähettivät onnittelut :)

Lähdimme illalla kymmenen tietämissä kaupunkiin juhlimaan synttäreitäni. Meitä lähti minä, Giovanni, Francesco ja Matt. Pyörimme tovin kauppatorilla, johon oli viritetty pieni tivoli ja sen jälkeen kävimme muutamassa pubissa. Kaupungin keskusta oli kohtuullisen rauhallinen ja yllättävän siisti yöaikaan, mutta pubit olivat pettymys. Pubit joissa kävimme olivat O'Briens ja Sallys, nimien perusteella ihan kunnon irkkupubeja, sisällä tilanne oli kuitenkin toinen, nimittäin musiikki oli ihan käsittämättömän kovalla, lähellä kipupistettä, lisäksi pubeissa oli pääsääntöisesti aivan liikaa ihmisiä. Oudoimmat seikat olivat kuitenkin ne, että joka ikisessä pubissa oli tanssilattia ja diskovalot... siis pubissa! Tupakointi tuntui olevan sallittua myös kaikkialla. Kuitenkin lopulta kaikkien kammottavin asia oli, että irkkupubissa ei ollut myydä Guiness-olutta, vain paikallista Heinekeniä.

Juttelin muutaman paikallisen kanssa ja kyllä maasta pitäisi kuulemma "oikeitakin" pubeja löytyä, toivottavasti niitä löytyy myös groningenista.

Kaupungin kiertoajelu

2006-08-27T12:55:00.000+03:00

Kirjoitin edellissessä blogissani Mattista (nimetön jenkki). Olemme Mattin kanssa pyörineet ympäri kaupunkia viimeiset kolme päivää. Perjantaina hyppäsimme kymmenen jälkeen bussiin ja suuntasimme keskustaan. Pienen hakuilun jälkeen löysimme kaupungintalolle ja pitkän keskustelun jälkeen onnistuin rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi, Mattilta se ei onnistunut. Hakemuksen käsittely kestää kuukauden ja sen jälkeen saan sosiaalitunnuksen, tämä tuntui todella oudolle, sillä tarvitsin tunnuksen voidakseni avata tilin pankissa. Seuraavaksi meninkin pankkiin valittamaan ettei tämä peli vetele, seuraavaksi vastaanottovirkailija kehotti minua tulemaan ensi viikolla uudestaan, sillä heillä olisi enemmän vaihtoehtoja silloin... outoa. Perjantain tärkein anti oli kuitenkin fillarin hankkiminen, ostin melko vanhan, ehkä 60-luvulla tehdyn pyörän, joka tuntui olevan kunnossa, sekä tukevan oloisen vaijerilukon yhteishintaan sata euroa. Paikalliset kysyivät kummastellen miten onnistuin maksamaan 80 euroa pyörästä, sillä kuulemma jo 10 euroa on pyöräksi kallis.

Avasin perjantaina myös paikallisen puhelinliittymän, numero on +31629302465, lähtettäkää ihmeessä viestejä jos haluatte, luen mielelläni (soittaakkin voi, mutta mielummin Skype-osoitteeseni: gromakki).

Perjantai ilta, lauantaipäivä ja sunnuntaiaamu onkin sitten enimmäkseen mennyt pyörän selässä, tai kaupungilla kävelleskellen, josta syystä olenkin saanut kasaan aimo pinon valokuvia, ajattelin pitää valokuvakirjastoni flickr:ssä. Hollantiin liittyvät kuvani löydät omasta setistään.

D-day+1 Tunnustelua

2006-08-24T22:27:00.000+03:00

Aamusta tuli herättyä melko varhain, siis paikalliseen aikaan ennen kymmentä. Sompailin aamun ympäriinsä, kävin suihkussa ja söin muutaman eilen ostamani hedelmän. Aikani palloiltuani lähdin sompaamaan kaupungille. Tällä kertaa otin kamerani mukaan. Palloiltuani hetken aikaa läheisessä supermarketissa, sen kummemmin mitään ostamatta, päätin lähteä keskustaan asti. Sattuman (ja ajoittaisen kartanluvun) ohjaamana löysin tieni Grote Markt:lle, eli siis paikalliselle Kauppatorille. Torilla istuskellessani tajusin miten paljon suurempi kynnys on mennä täällä kahvilaan, kuin Suomessa, kun esimerkiksi leivoksista yksikään ei näytä tutulle, saati syötävälle! Lounaaksi sain kuitenkin ranskalaisia ja jotain outoa chilimakkaraa ja minä kun luulin käveleväni Kebab-ravintolaan.

Ennen lounasta kävin viellä paikalissessa pankissa, siis ABN-AMRO:ssa (Amsterdam Ajaxin pääsponsori on siis pankki). Ystävällinen pankkivirkalija kertoi, että tarvitsen passin, paikallisen sosiaalitunnuksen ja vuokrasopimuksen. Tämä erityiskohtelu kuulemma opiskelijoille, lienee viisainta ottaa mukaan myös opiskelutodistus. Saas nähdä ovatko vaatimukset vielä samat ensi kerralla. Huomenna aamusta ajattelin suunnistaa kaupungintalolle jossa asukkaaksi rekisteröityminen pitäisi käydä käden käänteessä, toivottavasti sillä saa sosiaalinumeron.

Surffasin joskus kolmen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin, mukaan tarttui jääteetä ja pähkinöitä. Kämpille päästyäni löin kameran koneeseen... ei voi olla totta, mielestäni olin ottanut parikymmentä kuvaa reilun kymmenen kilometrin kävelyreissuni aikana kamera oli tyhjä. Hetken asiaa palloteltuani totesin olleeni yltiökriittininen kuvieni suhteen ja niimpä niitä oli jäljellä vain yksi. Valitan ei siis kuvia vielä tänäänkään! :)

Kuulin jo keskiviikkoillalla äänekästä ja iloista puheensorinaa käytävästä, tein tälle iltaa suunnitelman, että mölyä kuullessani lähtisin yhteiseen tilaan esittäytymään. Yhdeksään mennessä korviini ei ollut kuitenkaan kantautunut minkäänlaista meteliä, päätin leikkiä hetkisen agenttia ja laitoin korvani kiinni oveen, kas kuinka ollakaan kuulin yhteisistä tiloista jonkinlaista ininää. Avasin oven ja kävelin rohkeasti paikalle, löysin lähes lopetetun aterian äärestä kaksi italialaista kaveria jotka asuvat tässä kerroksessa, toisen nimi oli Giovanni, mutta toisen nimi ei jäänyt mieleen, eikä hän valitettavasti puhunut kovin ymmärrettävää englantia. Jutustelin tovin Giovannin kanssa opiskelusta, vanhemmilleni tulevasta Italialaisesta vaihto-oppilaasta ja kaikesta siihen väliin sopivasta. Keskustelun hiipuessa energinen naishenkilö käveli portaat ylös paperinivaska kädessä, minun huonettani vastassa olevalle ovelle ja rupesi koputtelemaan, tovin juteltuaan hän kääntyi koputtamaan minun oveani. Lopetin keskusteluni Giovannin kanssa, ja poistuin, ehkä vähän tylysti, mutta suomalaiselle tyypillisesti tilanteesta. Juteltuani työn kanssa tovin hän kertoi olevansa tämän kohteen Studentmanagerin, Jonatanin, sijainen ja unohtaneesa jättää kirjeen Jonatanilta. Kirjeessä Jonatan oli selittänyt perussääntöjä talosta, tiskivuoroista ja niin edelleen.

Sannen lähdettyä jäin toviksi juttelemaan minua vastapäätä asuvan kaverin kanssa, hän oli saapunut tänään jenkeistä Arizonasta, sovimme menevämme huomenna yhdessä kaupungille. Saas nähdä millainen tyyppi hän on, Ollin varoitukset korvissani suhtaudun häneen pienellä varauksella, mutta avoimesti, onhan Hollanti avoimuuden maa.

Are we there yet?

2006-08-23T20:09:00.000+03:00

Matkustuspäivät on jännittäiviä, ainakin kun ne ottaa samalla tyylillä kuin minä.

Aamulla heräsimme vähän viiden jälkeen Helsingin Viikistä, isän tutkijaboksista. Söimme isän kanssa kevyen aamupalan, jonka jälkeen ajoimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Isä saattoi minut vielä check-iniin asti, mutta sen jälkeen olin ns. omillani. Ensimmäinen ongelma tuli tietysti vastaan checkinnissä. Rinkkani painoi 25kg ja reppuni 8.9kg. Maksimipaino ruumaan oli kuulemma 20kg (eikä 32kg, niinkuin olin jostain lukenut, lieneekö sitten laukkukohtaiset säännöt vielä erikseen) ja käsimatkatavaroiden enimmäispaino olisi ollut 8kg. Ylitetyiltä kiloilta olisi tullut periä 15euroa per kilo. Jostain syystä ystävällinen vastaanottovirkailija kuitenkin päästi minut ohi ilman 90euron pikavoittoa, se olisi lopulta melkeimpä tuplannut lentolipun hinnan. Paluumatkalla pitänee lähettää tavaraa etukäteen etanapostilla, siitä tuskin voivat veloittaa yhtä paljon per kilo.

Seuraava mielenkiintoinen hetki tuli turvatarkastuksessa, käsimatkatavaroissani oli digijärkkäri, läppäri, ulkoinen kovalevy, hiiri, kaapelita, johtoja, piuhoja, etc. Olin jo etukäteen arvannut että näitä vielä seulotaan. Purkaessani ja pakatessani kamojani vieressä teki samaa, siis täysin samaa, siis purki valokuvauslaitteitaan repustaan. Mikä tästä teki mielenkiintoista oli se, että ko. naisen valokuvauslaitteet olivat nikonin sukelluskuvauskalustoa, jonkinlainen vedenalaissalamalaitekin siinä näkyi olevan, hulluja, mutta kivan keltaisia vehkeitä :)

Lento meni ongelmitta, reitti kulki Suomen rannikkoa, Ruotsin ja Tanskan yli, kunnes lopulta Groningenin ylitse ja laskeutuminen Schipolin lentokentälle. Se (lentokenttä) olikin ihan elämys sinänsä. Ensinnäkin, sinne mistä laskeuduimme, kesti valehtelematta kymmenen, viisitoista minuuttia rullata portille, reitti kulki ainakin yhden moottoritien alitse. Lentokenttä itsessään oli aika vaikuttava ilmestys, välillä tuntui, että se voisi olla science-fictioneissa esiintyvän dome-mainen kaupunki, kentällä on kuulemma yli 10km matkatavaran kuljetushihnastoja. Siitä huolimatta ylipainoinen rinkkani pääsi perille.

Schipolin alakerrassa oli oma rautatieasema, lienikö se vaatimaton kuusiraiteinen vimpain. Hyppäsin ekaan junaan 10.51 kohti Enschedeä. Tovin tällä matkustettuani vaihdoin Amerfoortissa toiseen junaan, jonka määräasema olisi Groningen. Ekassa junassa oli helppo matkustaa, sillä siinä oli avulias konduktööri joka kiersi lähes joka aseman välissä ostolla ja muisti kuuluuttaa saapumiset sekä hollanniksi, että englanniksi. Jälkimmäisessä junassa juttu olikin toinen, siinä konnarit kiersivät vain kerran, juuri ennen Groningenia (vaikka olin tässä junassa pidempään kuin aiemmassa), lisäksi kuulutukset tulivat vain hollanniksi. Kuulutusten kuuntelu voi olla melko jännittävää jos erotat ja tunnistat ainoastaa yhden sanan: "Groningen".

Seuraavan vaiheen olin kuvitellut ennalta olevan niin helppo etten ollut siihen viitsinyt edes sen kummemmin varautua, siis kävelyn rautatieasemalta osoitteeseen Plutolaan 329. Hetken asemalla palloiltuani tajusin, ettei täältä saa mistään ilmaiskarttaa, kävelin informaatiotiskille jossa toffeeta rouskutteleva rautatien virkalija ei tiennyt kaupunigsta mitään, mutta antoi minulle kuitenkin valokopion kaupungin keskustasta. Harmi vain että kämppäni jäi noin kilometrin sen kartan ulkopuolelle, enkä kovin tarkkaan tiennyt mihin. Lähdin kuitenkin tämän kartan avulla sompailemaan kohden Groningenin keskustaa, arvelin, että kyllä sieltä jostain turisti-info löytyy. Eipä löytynytkään, käveltyäni RuG:n päärakennukselle asti ja juotuani viimeiset Suomesta tuomani Novelle Lähdevedet menin rinkkani ja reppuni kanssa viereiseen kirjakauppaan, josta sainkin viidellä eurolla (4,99eur) kelpo kartan. Tottavie kun puhuu sakki täällä hyvää englantia ja melkeimpä missä vaan. Loppu kämpille suunnistaminen olikin pelkkää fyysista työtä.

Täällä kämpillä olin kolmen pintaan, nyt illalla kävin kaupasta hakemassa vähän evästä, että jaksan huomenna tutkiskella kaupunkia ja jopa kantaa kameraa ympäriinsä, tänään en paljoa jaksanut isoa kameraa kaivella, mutta tässä kuitenkin yksi kuva kämpästä kännykällä otettuna. Lisätietoja löytyy isäntämaan kielellä.

Drafts and departures

2006-08-23T07:06:00.000+03:00

Mulla on muutamia luonnoksia blogiviesteistä jotka ajattelin kirjoittaa ennen lähtöäni hollantiin... nyt kuitenkin kävi niin että viestit ovat edelleen draft-kansiossa ja tällä hetekellä istuskelen Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa kuulutusta lennolleni, lähtöön on vielä reilu tunti. Pientä jännitystä, miten Schipholissa löytää juna-aseman, mistä saa liput, puhutaanko englantia, osaanko ääntää paikannimet oikein. Tälläisena hetkenä toivoo, että olisi reissannut enemmän maailmalla, mutta näillä eväillä on mentävä :)

Kämppä, eikun kämppä, eikun häh?

2006-07-20T23:17:00.000+03:00

Kuinka ollakaan, aikaisempi kämppäni oli annettu paikalliselle opiskelijalle. No eipä se menoa haittaa, sain vastaavan laisen huoneen International Housesta. Talo ei todellakaan ole yhtä siistin näköinen, vaan isohko harmaa kerrostalo, käsittääkseni kerroskeittiöllä, tiedä sitten ovatko myös sosiaalitilat kerroskohtaiset? No positiivisena puolena on se, että asunto on paljon lähempänä koulua ja liikuntafasiliteetteja sekä keskustaa :)

Myös omasta kämpästäni kuuluu hyvää, sain mitä ilmeisemmin vuokrattua sen edelleen, laitoin eilen ilmoituksen nyysseihin ja tänään, kahdeksan pintoihin puhelimeeni soitettiin oudosta numerosta. Kyseessä oli iloisen ja reippaan kuuloinen teekkari joka oli erittäin kiinnostunut muuttamaan tähän ensi vuodeksi. Tutkin TOAS:n sivuja ja sieltä löytyi lomake asumisoikeuden väliaikaiseksi luovuttamiseksi.

Kämppä!

2006-06-27T19:53:00.000+03:00

Hollannista tuli tänään sähköpostilla asuntotarjous, kyseessä on 16 neliön huone solukahdeksikosta! Siis 7 kämppistä, kämppä on vieläpä vapailta markkinoilta, joten kaikki kämppikset saattavat hyvinkin olla paikallisia. Kämpässä on yhteiset suihku ja vessa, mutta oma keittiö (ja internet!) :)

Rakennus näyttää ulkoapäin melko vanhan arvokkaalle, vähän toista kuin nämä 60-70 luvulla rakennetut Hervannan betonineliöt.

Kuten kuvista näkyy kämppä lienee varsin asumiskelpoinen :) Ja taidankin sen ottaa vastaan, osoite on Helperwestsingel 88b 9721BH Groningen The Netherlands. Kyseisestä osoitteesta myös postin pitäisi löytää perille.

Erik kertoi, että kämpältä on noin 7 minuuttia hänen kämpälleen ja suunnilleen saman verran yliopistolle. Liikuntapaikoille kuulemma puolisen tuntia, joten joudun hankkimaan polkupyörän. Sanoinkin Erikille, että aion ostaa fillarin kun pääsen paikan päälle. Erik totesi tähän, että hän "lainasi" oman pyöränsä, no, maassa maan tavalla :)

Hollanti putosi

2006-06-26T00:49:00.000+03:00

Äh, kaameimmat uneni toteutuivat, Hollanti hävisi Portugalille 1-0 näiden kisojen korttirikkaimmassa ottelussa. Laskujeni mukaan 14 korttia ja yhteensä 4 ulosajoa. Ehkäpä nyt on sitten kannatettava kisoissa toistaiseksi parhaiten menestynyttä Eurooppalaisjoukkuetta, Saksaa? Olisi ollut makeaa olla hollannissa näiden kisojen aikaan, mutta toisaalta olisi ollut myös kiva nähdä millainen "fiilis" jää maahan joka voittaa maailmanmestaruuden, no nyt en näe kyllä kumpaakaan. Tästä kaikesta aion tosin syyttää Robbenin syöttöjä (tai niiden puuttumista tai myöhästymistä) ja van Bastenin (idioottimaisia) pelaajavalintoja... Kenellä on varaa jättää van Nistelrooy penkille, vaikkakin mies on ollut kohmeessa niin silti, luulisi luottoa löytyvän? Entäpä joukkueen ulkopuolelle jätetyt pelaajat, kuten esimerkiksi Davids?

No kuka tietää? Ehkäpä seuraavissa kisoissa on viimeinkin Hollannin vuoro?

Lisäksi korpeaa, että oma Guild Wars kiltamme, Storm Bearers, otti sangen raivoisasti turpaan ja putosimme Play Offeista.

Etenemistä eteenpäin

2006-06-15T21:27:00.000+03:00

Asiat Hollanninpäässä ovat edenneet asunnon hakemisen osalta, sain toissaviikolla sähköpostilla (ja vain ainoastaan sähköpostilla!) tiedon asuntohakemukseni saapumisesta, samalla pyynnön maksamaan 330euroa! Tästä 30 euroa on hakemuksen käsittelymaksua ja 300euroa ilmeisesti jonkinlainen takuumaksu, käsittääkseni se pitäisi saada takaisin jossain vaiheessa, paitsi jos peruutan "mistä tahansa" syystä hakemukseni, tai hylkään molemmat heidän tarjoamansa asunnot. Saapa nähdä saavatko tarjottua kämppää jo heinäkuulle, vai toivottavasti vasta elokuulle :)

Suomenpäässä asiat ovat edistyneet passin osalta, vanha passini on voimassa kuluvan vuoden elokuuhun saakka, joten koin tarpeelliseksi hankkia uuden, vaikka lieneekö se EU maahan kuitenkaan pakollista? Passille kertyi hintaa 10eur valokuvista ja 40eur itse passin käsittelymaksua, päälle tietysti vielä vanhan passin etsimiseen kuluva aika, sillä se pitää palauttaa uutta hakiessa :)

Lisätietoa!

2006-05-24T21:16:00.000+03:00

Päätin rohkaista itseni ja ottaa yhteyttä Groningenin yliopiston kansainvälisistä opiskelijoista vastaavaan henkilöön. Kuinka ollakaan, hän oli ollut ilmeisesti sairaana, vaikkakin kaikki hänen sähköpostinsa oli ohjattu edelelleen, oli paperiposti jäänyt jostain syystä avaamatta, näin ollen hakemukstani ei oltu käsitelty. Onneksi olin kuitenkin sen verran ajoissa asialla, että tästä ei aiheudu lisäkommervenkkejä.

Jätin eilen myös kämppähakemuksen, käytännössä soluasuntoa joko kansainvälisestä kohteesta, tai kohteesta jossa asuu vain paikallisia. Hinnat pyörivät kahden ja neljänsadan euron välillä kuukausi, ei mitään hirvittäviä, mutta soluasumisen viihtyvyyshän riippuu pitkälti kämppiksistä.

Lisäksi haeskelen uutta asukasta tähän nykyiseen kämppääni:

Muutamalle olenkin tätä jo tarjonnut, mutta ketään varmaa ei ole vielä löytynyt, kyseessähän on poikasolun puolikas, Tampereen Hervannasta läheltä yliopistoa, vuokra on alle 250eur ja talo on vasta remontoitu :) Kämppä vapautuisi sopivassa vaiheessa elokuuta ja touko-/kesäkuussa tarttisin sen takaisin.

Vaihto lähestyy

2006-05-03T21:13:00.000+03:00

Vaihto lähestyy, juttelin Groningenissa asuvan nettituttuni kanssa ja hän totesi, että varsinainen koulu alkaa vasta syyskuun alusta. Hän kuitenkin sanoi, että elokuun viimeisellä viikolla on ns. tutustumisviikko, siis jonkinlainen fuksiviikko jolla voisi olla syytä olla mukana. No, ehkäpä Erik tietää mitä sanoo, käsittääkseni hän on ollut tutorina ainakin viime vuonna :)

Käsittääkseni ainakin seuraavat asiat on vielä selvitettävä ennen kuin olen valmis lähtemään.

Passin uusiminen
Alivuokralaisen löytäminen
Uuden verkonvanhimman löytäminen
Asunnon hankkiminen Groningenista
Lennon varaaminen Amsterdamiin (josta junalla Groningeniin)

Tässä listasin päällimmäisiä ajatuksia, mutta kaikkiin näihin liittyy pienempääkin tekemistä, kuten kämpän saamikseksi pitää tietää kuka on vastuuhenkilö Groningenissa, ja esimerkiksi tästä minulla ei ole vielä hajuakaan :)