Are we there yet?

Matkustuspäivät on jännittäiviä, ainakin kun ne ottaa samalla tyylillä kuin minä.

Aamulla heräsimme vähän viiden jälkeen Helsingin Viikistä, isän tutkijaboksista. Söimme isän kanssa kevyen aamupalan, jonka jälkeen ajoimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Isä saattoi minut vielä check-iniin asti, mutta sen jälkeen olin ns. omillani. Ensimmäinen ongelma tuli tietysti vastaan checkinnissä. Rinkkani painoi 25kg ja reppuni 8.9kg. Maksimipaino ruumaan oli kuulemma 20kg (eikä 32kg, niinkuin olin jostain lukenut, lieneekö sitten laukkukohtaiset säännöt vielä erikseen) ja käsimatkatavaroiden enimmäispaino olisi ollut 8kg. Ylitetyiltä kiloilta olisi tullut periä 15euroa per kilo. Jostain syystä ystävällinen vastaanottovirkailija kuitenkin päästi minut ohi ilman 90euron pikavoittoa, se olisi lopulta melkeimpä tuplannut lentolipun hinnan. Paluumatkalla pitänee lähettää tavaraa etukäteen etanapostilla, siitä tuskin voivat veloittaa yhtä paljon per kilo.

Seuraava mielenkiintoinen hetki tuli turvatarkastuksessa, käsimatkatavaroissani oli digijärkkäri, läppäri, ulkoinen kovalevy, hiiri, kaapelita, johtoja, piuhoja, etc. Olin jo etukäteen arvannut että näitä vielä seulotaan. Purkaessani ja pakatessani kamojani vieressä teki samaa, siis täysin samaa, siis purki valokuvauslaitteitaan repustaan. Mikä tästä teki mielenkiintoista oli se, että ko. naisen valokuvauslaitteet olivat nikonin sukelluskuvauskalustoa, jonkinlainen vedenalaissalamalaitekin siinä näkyi olevan, hulluja, mutta kivan keltaisia vehkeitä :)

Lento meni ongelmitta, reitti kulki Suomen rannikkoa, Ruotsin ja Tanskan yli, kunnes lopulta Groningenin ylitse ja laskeutuminen Schipolin lentokentälle. Se (lentokenttä) olikin ihan elämys sinänsä. Ensinnäkin, sinne mistä laskeuduimme, kesti valehtelematta kymmenen, viisitoista minuuttia rullata portille, reitti kulki ainakin yhden moottoritien alitse. Lentokenttä itsessään oli aika vaikuttava ilmestys, välillä tuntui, että se voisi olla science-fictioneissa esiintyvän dome-mainen kaupunki, kentällä on kuulemma yli 10km matkatavaran kuljetushihnastoja. Siitä huolimatta ylipainoinen rinkkani pääsi perille.

Schipolin alakerrassa oli oma rautatieasema, lienikö se vaatimaton kuusiraiteinen vimpain. Hyppäsin ekaan junaan 10.51 kohti Enschedeä. Tovin tällä matkustettuani vaihdoin Amerfoortissa toiseen junaan, jonka määräasema olisi Groningen. Ekassa junassa oli helppo matkustaa, sillä siinä oli avulias konduktööri joka kiersi lähes joka aseman välissä ostolla ja muisti kuuluuttaa saapumiset sekä hollanniksi, että englanniksi. Jälkimmäisessä junassa juttu olikin toinen, siinä konnarit kiersivät vain kerran, juuri ennen Groningenia (vaikka olin tässä junassa pidempään kuin aiemmassa), lisäksi kuulutukset tulivat vain hollanniksi. Kuulutusten kuuntelu voi olla melko jännittävää jos erotat ja tunnistat ainoastaa yhden sanan: "Groningen".

Seuraavan vaiheen olin kuvitellut ennalta olevan niin helppo etten ollut siihen viitsinyt edes sen kummemmin varautua, siis kävelyn rautatieasemalta osoitteeseen Plutolaan 329. Hetken asemalla palloiltuani tajusin, ettei täältä saa mistään ilmaiskarttaa, kävelin informaatiotiskille jossa toffeeta rouskutteleva rautatien virkalija ei tiennyt kaupunigsta mitään, mutta antoi minulle kuitenkin valokopion kaupungin keskustasta. Harmi vain että kämppäni jäi noin kilometrin sen kartan ulkopuolelle, enkä kovin tarkkaan tiennyt mihin. Lähdin kuitenkin tämän kartan avulla sompailemaan kohden Groningenin keskustaa, arvelin, että kyllä sieltä jostain turisti-info löytyy. Eipä löytynytkään, käveltyäni RuG:n päärakennukselle asti ja juotuani viimeiset Suomesta tuomani Novelle Lähdevedet menin rinkkani ja reppuni kanssa viereiseen kirjakauppaan, josta sainkin viidellä eurolla (4,99eur) kelpo kartan. Tottavie kun puhuu sakki täällä hyvää englantia ja melkeimpä missä vaan. Loppu kämpille suunnistaminen olikin pelkkää fyysista työtä.

Täällä kämpillä olin kolmen pintaan, nyt illalla kävin kaupasta hakemassa vähän evästä, että jaksan huomenna tutkiskella kaupunkia ja jopa kantaa kameraa ympäriinsä, tänään en paljoa jaksanut isoa kameraa kaivella, mutta tässä kuitenkin yksi kuva kämpästä kännykällä otettuna. Lisätietoja löytyy isäntämaan kielellä.