D-day+1 Tunnustelua

Aamusta tuli herättyä melko varhain, siis paikalliseen aikaan ennen kymmentä. Sompailin aamun ympäriinsä, kävin suihkussa ja söin muutaman eilen ostamani hedelmän. Aikani palloiltuani lähdin sompaamaan kaupungille. Tällä kertaa otin kamerani mukaan. Palloiltuani hetken aikaa läheisessä supermarketissa, sen kummemmin mitään ostamatta, päätin lähteä keskustaan asti. Sattuman (ja ajoittaisen kartanluvun) ohjaamana löysin tieni Grote Markt:lle, eli siis paikalliselle Kauppatorille. Torilla istuskellessani tajusin miten paljon suurempi kynnys on mennä täällä kahvilaan, kuin Suomessa, kun esimerkiksi leivoksista yksikään ei näytä tutulle, saati syötävälle! Lounaaksi sain kuitenkin ranskalaisia ja jotain outoa chilimakkaraa ja minä kun luulin käveleväni Kebab-ravintolaan.

Ennen lounasta kävin viellä paikalissessa pankissa, siis ABN-AMRO:ssa (Amsterdam Ajaxin pääsponsori on siis pankki). Ystävällinen pankkivirkalija kertoi, että tarvitsen passin, paikallisen sosiaalitunnuksen ja vuokrasopimuksen. Tämä erityiskohtelu kuulemma opiskelijoille, lienee viisainta ottaa mukaan myös opiskelutodistus. Saas nähdä ovatko vaatimukset vielä samat ensi kerralla. Huomenna aamusta ajattelin suunnistaa kaupungintalolle jossa asukkaaksi rekisteröityminen pitäisi käydä käden käänteessä, toivottavasti sillä saa sosiaalinumeron.

Surffasin joskus kolmen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin, mukaan tarttui jääteetä ja pähkinöitä. Kämpille päästyäni löin kameran koneeseen... ei voi olla totta, mielestäni olin ottanut parikymmentä kuvaa reilun kymmenen kilometrin kävelyreissuni aikana kamera oli tyhjä. Hetken asiaa palloteltuani totesin olleeni yltiökriittininen kuvieni suhteen ja niimpä niitä oli jäljellä vain yksi. Valitan ei siis kuvia vielä tänäänkään! :)

Kuulin jo keskiviikkoillalla äänekästä ja iloista puheensorinaa käytävästä, tein tälle iltaa suunnitelman, että mölyä kuullessani lähtisin yhteiseen tilaan esittäytymään. Yhdeksään mennessä korviini ei ollut kuitenkaan kantautunut minkäänlaista meteliä, päätin leikkiä hetkisen agenttia ja laitoin korvani kiinni oveen, kas kuinka ollakaan kuulin yhteisistä tiloista jonkinlaista ininää. Avasin oven ja kävelin rohkeasti paikalle, löysin lähes lopetetun aterian äärestä kaksi italialaista kaveria jotka asuvat tässä kerroksessa, toisen nimi oli Giovanni, mutta toisen nimi ei jäänyt mieleen, eikä hän valitettavasti puhunut kovin ymmärrettävää englantia. Jutustelin tovin Giovannin kanssa opiskelusta, vanhemmilleni tulevasta Italialaisesta vaihto-oppilaasta ja kaikesta siihen väliin sopivasta. Keskustelun hiipuessa energinen naishenkilö käveli portaat ylös paperinivaska kädessä, minun huonettani vastassa olevalle ovelle ja rupesi koputtelemaan, tovin juteltuaan hän kääntyi koputtamaan minun oveani. Lopetin keskusteluni Giovannin kanssa, ja poistuin, ehkä vähän tylysti, mutta suomalaiselle tyypillisesti tilanteesta. Juteltuani työn kanssa tovin hän kertoi olevansa tämän kohteen Studentmanagerin, Jonatanin, sijainen ja unohtaneesa jättää kirjeen Jonatanilta. Kirjeessä Jonatan oli selittänyt perussääntöjä talosta, tiskivuoroista ja niin edelleen.

Sannen lähdettyä jäin toviksi juttelemaan minua vastapäätä asuvan kaverin kanssa, hän oli saapunut tänään jenkeistä Arizonasta, sovimme menevämme huomenna yhdessä kaupungille. Saas nähdä millainen tyyppi hän on, Ollin varoitukset korvissani suhtaudun häneen pienellä varauksella, mutta avoimesti, onhan Hollanti avoimuuden maa.