International Dinner - apua!

Palattuamme eilen kiertämästä Hollanninmaata (josta kirjoittelen vieä tarkemmin) Norah kertoi että talossamme vietetään kansainvälistä illallista ensi lauantaina, jokaisen tulisi siis kokata jotain minä on hänen omalle maalleen tyypillistä. Kaipaankin teiltä ehdotuksia, minkä Suomalaisen herkun loihdin näille ulkomaalaisille? Nyt on sinun mahdollisuutesi vaikuttaa Suomi-kuvan muodostumiseen! :) Sen verran voin vielä vaikeuttaa tehtävää, että keittiössämme ei ole uunia, mutta muut ruuanlaittoon tarvittavat tavarat löytyvät.

Jos aiot ehdottaa jotain ei-triviaalia, kerrothan lyhyesti myös reseptin ja valmistusohjeet, tai annat linkin sopivalle nettisivulle :)

Maaseutu

Varhainen aamu Hollanninmaalla, olen viettänyt jo puolisen tuntia hereillä lauantaiaamuna, ne jotka minut paremmin tuntevat tietävät etten nouse mielelläni edes lähellä kukonlaulua lauantaisin. Varhaisen heräämisen arvoisen tästä päivästä tekee kuitenkin se, että Ion ja Dany ovat vuokranneet autot täksi päiväksi, joilla meidän on tarkoitus lähteä kiertämään Friisinmaata. Yöksi olemme varanneet hostellin Utrechistä, joka taas on ihan muualla. Matkaan meitä lähtee yhteensä yhdeksän ihmistä ja niin autot ovat Nissan Micra ja Volkswagen Polo, toivottavasti kukaan ei ota matkalaukkua mukaan :)

Brysseli

Viime viikosta ei jäänyt paljon sanottavaa, huomasin sunnuntai-iltana olevani kuumeessa ja siitä selviäminen kesti aina torstaihin asti, pientä flunssaa ja kurkkukipua on edelleen. Jotenkin kuitenkin ihmetyttää, että jos ulkona on +24-28 celsius-astetta ja missään ei ole ilmastointia, miten on mahdollista hankkia flunssa? No selvisin kuitenkin.

Asiasta kolmanteen, Matt on jo etukäteen päättänyt, että hän käy kuudessa uudessa maassa asuessaan Hollannissa, päätimme aloittaa urakan täyttämisen Belgiasta, tarkemmin Brysselistä. Pikaisen suunnittelun ja onnistuneen hotellinvarauksen jälkeen lähdimme matkaan perjantaina kello kolmen tietämillä. Löytämäni huone oli viidelle, joten pyysimme Mattin kanssa mukaan vielä Remin ja Shannonin sekä Samin (Samantha). Shannon on myös Arizonasta ja Samin kotomaa on Uusi-Seelanti. Junamatka Brysselliin sujui varsin verkkaisesti ja lämpimissä tunnelmissa, vaihdoimme junaa Rotterdamissa. Junayhteys Rotterdamista Brysselliin oli ehkäpä ahtain ja hikisin mitä olen junassa kokenut ja kyllähän VRkin ihan tosissaan yrittää, jossain vaiheessa huomasimme että 1.luokassa oli ilmastointi, loppumatka menikin siellä mukavasti.

Brysseliin saavuimme hieman kahdeksan jälkeen, hotellimme osoite oli Rue Royal 312, yritimme kysyä sieltä täältä, muun muassa informaatiotiskiltä, miten löytäisimme Royotel hotellille, yleisin vastaus oli kuitenkin "I don't know, I don't really live here"... Avuliasta. Tovin tutkimisen jälkeen löysimme turistikartan rautatieaseman edestä, mutta siitä ei oikein selvinnyt mikä on oikea suunta, lopulta löysimme kuitenkin Rue Royalin, vain huomataksemme, että hotellimme oli ihan toisessa päässä. Edessä siis parin kilometrin talsiminen.

Hotelliin kirjautuminen meni varsin kivasti ja saimmekin kamat nopeasti jätettyä hotellihuoneeseen ja lähdimme etsimään kaupungilta syötävää. Tunnin palloilun jälkeen löysimme tiemme paikalliselle kauppatorille ja totesimme ravintolojen hintatason olevan sangen korkea. Jostain kulmalta löysimme kuitenkin Kreikkalaisia pikaruokalan näköisiä ravintoloja ja saimme tilattua pitahenkisen aterian kohtuuhintaan, tosin 1.5l pullo vettä maksoi 4 euroa. Lopun illasta vietimme istuskellen torilla ihaillen ympäröiviä rakennuksia ja jutustellen kaikenmoista. Takaisin hotellille löysimme kello kahden pintaan, ei hetkeäkään liian varhain - herätysajaksi oli sovittu aamu kahdeksan.

Hotelli tarjosi aamupalaa, siis kuivaa leipää ja lämmintä kahvia, seitsemästä kymmeneen. Pakollisten aamutouhujen jälkeen suunnistimme siis alakertaan, kaikki paitsi Sam, joka jäi vielä potemaan edellistä iltaa. Aamupalan jälkeen kävimme viemässä Samille muutaman leivän ja marmeladia vain havaitaksemme, että hän halusi vielä jatkaa nokosia. Jokatapauksessa itse halusin nähdä Brysselin, tuskimpa tulen siellä toistamiseen turistina käymään. Päivän aikana tulikin käveltyä parisenkymmentä kilometriä ympäri Brysseliä, päivän kulku tosin selvinnee parhaiten valokuvista.

Yksi matkamme päätarkoituksista oli löytää Cafe Leffe, tuo myyttinen ravintola joka tarjoili ainakin seitsemää erilaista Leffe-olutta, kaikki "viinilaseista". Illan aloitimmekin istuskelemalla Cafe Leffen terassilla kesästä nauttien, tämä lienee myös helposti todettavissa valokuvista. :) Leffejen jälkeen oli aika etsiä ravintola, lähdimme kävelemään kohden keskustoria ja löysimme eräästä kulmasta viihtyisän näköisen ravintolan, palvelukin tuntui ihan asialliselle. Tilattuamme huomasimme, että voileivät olivat jäässä! Remi keskusteli hetken ravintolapäällikön kanssa ja laskua pyytäessämme hän toi meille ilmaiseksi toisen pullon viiniä ja pahoitteli tapahtunutta, lisäsipä vielä erottaneensa kokin... Päästyämme lopulta ulos ravintolasta suuntasimme jälleen keskustorille, ensimmäisen pubin kohdassa tapahtui jotain outoa, viimeisessä pöydässä istuskeli hiiltyneen näköinen veikkonen, valkoinen esiliina pöydällä! Hän pysäytti meidät ja sanoi: "Did you have the lasange? Tell me that at least the lasagne was good! I don't care about the sandwitches! Tell me that the lasange was good!". Ikävä kyllä, ei, olen saanut parempaa lasangea mikroaaltouunista.

Palasimme hotellille pian kahdentoista jälkeen, sillä aioimme jättää Brysselin ennen aamu kymmentä ja pysähtyä paluumatkalla Antwerpenissä, joka oli varsin mielenkiintoinen kaupunki sekin, ei toki mikään Brysseli :)

Koulu

Vaihto-opiskelu, niin, kouluunhan tänne on perimmiltään tultu. Tällä viikolla olen käynytkin muutaan otteeseen koululla. Otin ekaan periodiin neljä kurssia, Scientific Visualization, Computer Vision, "Curious about the Dutch?" lecture series sekä Introduction to Computing Science. Avausluentojen perusteella tuonne viimeiselle ei kannata mennä istumaan, muut sensijaan vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisille. Hollannin kulttuuri -kurssi on kaksi tuntia joka viikko, kun taas ohjelmistopuolen kursseille on merkitty 8h per viikko, paljon raportteja ja harjoitustöitä tiemmä, kiva nähdä miten tämä järjestelmä eroaa Suomen vastaavasta, ainakin luennoija on pakotettu arvioimaan paljonko aikaa harjoituksiin pitäisi mennä viikossa.

Oma laitokseni on Rijksuniversiteit Groningenin pohjoisella campusalueella, Zernike kopleksissa (lausu nike kuin urheilumerkki). Zernikessä tuntuu olevan kaikki matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyvä opetus, ehkäpä keväällä tai syksystä luen jotain myös keskustan laitoksilta.

Ihmiset

Viimeiset päivät ovat olleet aika kiireisiä, on tullut ravattua ympäri kaupunkia niin jalan kuin pyörällä ja bussillakin. Kaikkein parasta on kuitenkin ollut tutustua uusiin ihmisiin, muiden vaihtareiden puheita kuunnellessa koen itseni aika onnekkaaksi, heidän asuntokohteissaan on paljon opiskelijoita kaukoidästä. Kuulemma haluavat pysytellä enimmäkseen omissa oloissaan. No kuitenkin täällä kävi sen verran tuuri, että tähän kerrokseen on sattunut enimmäkseen iloista ja eloisaa sakkia :) Juuri nyt viime päivinä viimeisetkin huoneet ovat täyttyneet.

Eniten talossa väkeä on, ehkäpä luonnollisesti, Saksasta. Tähän kerrokseenkin on mahtunut kaksi, Heide, hän työskentelee yliopistolla, sekä tänään saapunut toinen tyttö (nimi ei jäänyt vielä muistiin). Toinen työläinen löytyy Italiasta, Giovanni, hänet mainitsin jo aiemmin. Rapussa on myös pari Espanjalaista, oikeammin Baskia, Ion ja Miren. Afrikkakin on edustettuna ainakin kolmen henkilön voimin, Nora Ugandasta ja pari Tohtoriopiskelijaa Ghanasta. Jenkeistä Matt, onneksi hän on ainoa "Amerikkalainen", sillä muuten he saattaisivat viettää liikaa aikaa yhdessä. Lisäksi kerrokseen muutti eilen Turkkilainen tyttö, jonka nimi ei myöskään jäänyt vielä mieleen. Yllättävin kaveri lienee kuitenkin Remi, hän on syntynyt ja asunut lapsuutensa Hong Kongissa, hänellä on Ranskalainen äiti ja Saksalainen isä ja hän on yliopistossa Newcastlessa Englannissa. Eräänlainen maailman kansalainen siis, oikein mukava kaveri. Kerrokseen mahtuu myös muutama Kiinalainen, mutta heihin on hyvin vaikea saada kontaktia. Lisäksi tietääkseni tässä kerroksessa on keväällä asunut ainakin kaksi suomalaista, mutta nyt (onneksi) olen ainoa.