UG-Bileet

Lenka, siis tuo tyttö tuossa keskellä (kuva ei muuten liity tähän tapahtumaan mitenkään), kutsui meidät Ska-konserttiin eteläpuolelle kaupunkia, lähelle hänen omaa opiskelijataloansa van Houtenlaania, joka oli aivan valtava 7-kerroksinen kompleksi... näyttipä hyvin vahvasti myös entiselle sairaalalle, asun mielelläni entisessä vanhainkodissa, ainakin mittasuhteet ovat vähän miellyttävämmät.

Suuntasimme siis ensin van Houtenlaaniin, tapasimme Lenkan ja hän esitteli meille paikkoja. Istuskelimme hetkisen ykköskerroksen keittiössä, jonka espanjanpuhumiskonsentraatio oli toistaiseksi suurin tapaamani. "Uno mas Cerveza fria, por favor" ei vielä vie espanjan kielen kanssa kovin pitkälle :) Vähän myöhemmin suuntasimme konserttipaikalle, joka osoittautui myös vanhaksi sairaalaksi, ainoana erona, että tämä talo oli "vallattu", ts. luvatta käytössä. Aikamme talossa harhailtuamme löysimmekin klubiin, kyseessä taisi olla vanha keittiö, ainakin lattiasta päätellen, no jokatapauksessa valot ja äänentoisto näyttivät olevan kunnossa.

Itse keikka oli aika makea, bändiin kuului fonisti, kaksi trumpettia, kitara/vokalisti, taustavokalisti, rumpali, perkussiot ja basisti, joka muuten katkaisi kielen bassosta keikan aikana, toivottavasti ei ollut e-kieli! Itse musiik oli jonkinasteista Ska-punk hybridiä, tanssiminen siis hoitui valtavalla määrällä hyppimistä ja huitomista! :) Discomusiikkia täältä ei löydy mistään, lähinnä lattareita, ja kun salsa ei oikein onnistu oli kiva vaihteeksi kuunnella vähän letkeämpää jenkkaa!

Takaisin suunnistimme yllättävän vähän eksyen ja kolaroiden. Itseasiassa yhteistilan seinällä oleva kaatumistilasto ei saanut yhtään lisämerkintää! On ihmeellistä mitä ihmiset, jotka eivät ole tottuneet fillareihin voivat niilä tehdä.

International Dinner #2

Eilen alakerran Christinellä oli synttärit, jonka kunniaksi järjesteltiin taas kokkausta. Tapaus oli tällä kertaa paremmin organisoitu, siispä ruokaa ja juomaa oli enemmän. Itse kokkasin kolmisen kiloa perunamuusia ja tein vehnäjauhosta ruskean kastikkeen. Yritimme tehdä Remin kanssa punaviinikastikkeen, mutta siitä tuli yksinkertaisesti kamala, maistaminenkin sai vatsan vääntyilemään, luovana ideana kumosimme mokoman kastikkeen vessanpöntöstä alas. Tässä vaiheessa kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan... siispä kokkisotamaisella kiireellä sulattelin uudet voit ja käryyttelin jauhoista kastikkeet, vain huomatakseni, että [B]kaikki[/B] muut olivat vähintäänkin 20 minuuttia myöhässä, itseasiassa viimeinen paella valmistui hiukan ennen yhdeksää.

Mitä ruokaan tulee, kaikki kolme kiloa tekemääni perunamuusia katosi reilun kahdenkymmenen syöjän vatsoihin, no kun laittaa tarpeeksi suolaa ja voita, miten siitä voisi tehdä pahan makuista? :) Lisäksi tarjolla oli mm. mozrella-pastaa, erilaisia paelloja, englantilaista aamiaista (josta kokeilin papuja paahtoleivällä, melkoisen täyttävä pommi nimittäin!), pari erilaista salaattia, sekä warsteiner olutta. Varsin onnistunut illallinen siis.

Bremen... bier und wurst!

Guten tag! Viime viikonloppuna teimme siis reissun Bremenin olutfestivaalille, freimaaktille. Lähdimme aamusta kohtuullisen varhain matkaan, puoli yhdeksän aikoihin, päästyämme rautatieasemalle, ystävällinen, mutta väsyneen oloinen täti kertoi että kahdeksan hengen lippu Bremeniin olisi 500euroa... Mitä?!?!? Matkustimme Brysseliin ja takaisin alle 50eur per pää. Heide sanoi, että saksassa pitäisi olla mahdollista otstaa joukkolippu viidelle hengelle parilla kympillä, siispä sompasimme itsemme automaatille ja ostimme liput Leereen, joka olisi jo germaanian puolella, varsin kohtuulliseen parinkympin hintaan.

Bremeniin saavuttuamme tapasimme Remin ja Mirenin asemalla, he olivat olleet viikon Prahassa ja jääneet paluumatkalla Bremeniin. Rautatieaseman ympäristössä hetken sompailtuamme hyppäsimme ratikkaan kohti Jugend Herdbergeniä, josta meille oli varattu hostelli, olimme paikalla joskus yhden ja kahden välillä ja setä sanoi että check-in alkaa neljältä... ookoo, no saimme silti jätettyä laukut lukkojen taakse turvaa. Viiteen asti kiertelimme kaupungilla, Heiden, joka siis on kotoisin Bremenin lähettyvilltä näyttäessä paikkoja, tietysti myös Bremenin soittoniekkojen patsaan! Heti alkuvaiheessa oli huomattavissa ettemme näkisi kaupunkia kovinkaan paljoa, mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet matkustaneet kovinkaan paljoa ja pysähtyivät ihmetelemään jokaista kiveä ja univormupukuista henkilöä, sekä ottamaan valokuvia, etenemisvauhtimme oli siis toivottoman hidasta.

Viiden aikoihin olimme takaisin hostellilla ja yritimme hoitaa checkata itsemme sisään, tuloksella että setä käski meitä odottamaan kunnes hän olisi laskenut kassan, jossa kesti yli puoli tuntia eri ryhmien jatkuvasti keskeyttäessä hänet ja kysyen check-innistä... niimpä niin. Lopulta kun saimme vuoron jouduimme täyttämään henkilötietopaperin joka ikinen. Enpä taida Jugend Herdbergenissä enään hirvittävästi yöpyä, vielä kun ottaa huomioon että checkout oli jo kello 9 ja aamupalan jakaminen lopetettiin 8.30, on ehkäpä syytä etsiä toisenlainen majapaikka ensikerralla saksassa.

Illalla olikin edessä reissun kohokohta, Freimarkt! Suunnistelimme itse "juhlakentälle" jossa oli tarkoitusta varten rakennettu vuoristorata, satoja kojuja ja telttoja... sekä muutama aivan valtava teltta täynnä pöytiä. Menimme yhteen näistä isoista teltoista jossa soitettiin saksalaisia kansanlauluja nahkahousuissa (Lederhosen), löysimme ihmeen kaupalla vapaata tilaa kymmenelle ihmiselle suoraan pienemmän lavan edestä, teltan molemmissa päissä oli siis lavat että bändit voisivat kätevästi pitää taukoja. Oluen koot vaihtelivat puolesta litrasta kokonaiseen litraan ja tarjolla oli paikallisia oluita kuten Beck'siä ja Fransiscaneria, hyviä valintoja siis molemmat! Muutaman oluen jälkeen seisoimme penkeillä niin kuin muutkin saksalaiset ja lauloimme kansanlauluja (saksasi siis), valitettavasti olen jo unohtanut suurimman osan tuosta saksankielestä mitä tunnuin tuolloin lauantai-iltana osaavan.

Sunnuntaina palatessamme Groningeniin pysähdyimme vielä ihmettelemään paikkoja Oldenburgissa, jossa tuntui olevan menossa jonkinlainen maratoonifestivaali :) Hullua kansaa nämä hollantilaiset, vaikka Oldenburg lieneekin vielä Saksan puolella.

Koulu -> Bremen

Kuka ihme on keksnyt, että joka viikko pitää palauttaa pari paperia ja silloin tällöin sovittaa vielä isompi harkkatyö siihen väliin? Kevyesti 40 tuntia tullut tällä viikolla istuttua jo koulussa ja vielä muutaman tunnin ehtii ennen kalvojen lähettämistä luennoijalle. Toivoisinpa vain, että harkkatyöparit olisivat täällä yhtä kovaa kaliiberia kuin suomessa, välillä tuntuu että henkilöiltä puuttuu täydellisesti oma kyky ottaa vastuuta. No onneksi tässä on enään pari viikkoa jäljellä tätä periodia ja sitten onkin edessä taas ihan jotain muuta *:)

Ja huomenna aamusta on lähtö Bremeniin (noin 190 km Groningenista itään), viettävät siellä kuulemma jotain Oktoberfestin miniversiota, Freimarktia. Freimarktin mukaan se on täysin täysivertainen kilpailija Oktboerfestille ja samalla Saksan vanhin syysfestivaali yli 950 vuoden historiallaan! Lauantaista ja sunnuntaista on varmasti siis tulossa mielenkiintoisia, maanantaiaamusta paluu arkeen sujuukin suullisen esitelmän antamisen merkeissä, aiheena "Interactive 3D visualization of Rigid Body Systems", toivottavasti jaksoit lukea koko otsikon. Viikonlopun aikana yksi Spanjaardiflikka eli señorita eli tia täyttää vuosia ja hänelle pitäisi keksiä joku yllättävä synttärilahja :) Kaikilla muilla kun tuntuvat synttärit olevan joskus kesällä tai alkusyksystä niin pitää pienimpäänkin juhlan aiheeseen tarttua innolla!

Pikavauhtia - Amsterdam

Puuh, tällä hetkellä kaikki tuntuu liikkuvan uskomattoman nopeasti, arkipäivisin tulee istuttua yhdeksästä kuuteen tuntiin koululla ihmettelemässä harjoitustöitä Portugalilaisen Johnin kanssa, iltaisin hengailtua yhteisessä tilassa asuintoverien kanssa (ja kokkaillessa) ja viikonloppuisin matkusteltua ympäri eurooppaa. Ehkäpä siksi en kirjoittele tänne tarpeeksi, voitte kuitenkin yrittää elää mukana valokuvien kautta, uskoakseni ne päivittyvät useammin :)

Matt kertoi, että hän tarvitsee uuden passin, vanha ei kyllä vielä vanhentunut, mutta päästäkseen takaisin Jenkkeihin, hänkin tarvitsee biometrisen passin, siispä päätimme lähteä Amsterdamiin Rohkeiden Kodin suurlähetystöön. Aiemmista matkoista poiketen, emme löytäneet ennakkoon halpaa hostellia a'damista, mutta uskoimme, että rautatieaseman turisti-info löytää meille yhden, lähdimme Groningenista aamujunalla kello yhdeksän jälkeen ja a'damiin saavuimme hiukan ennen puoltapäivää. Turisti-info soitteli puolen kymmentä hotellia ja hostellia meille läpi, mutta halvin jonka löysimme oli 115 euroa / yö, aika suolainen verrattuna 40eur viikonloppuun Brysselissä. Otimme hotellin, joka oli hieman keskustan ulkopuolella ja pummasimme ratikalta kyydin. Jätetyttämme kamamme hotelliin lähdimme etsimään Yhdysvaltain suurlähetystöä, jonne löysimme kello yhden pintaan, vain havaitaksemme, että Yhdysvaltain kansalaisten palvelut olivat auki vain kello 8.30-11.30, eipä siinä auttanut itku eikä valehtelu ovipuhelimeen, passi jäi uusimatta.

Tuohtunut, osittain aiheesta, oli mielialamme hetken aikaa, kävimme ostamassa paikallisesta Stockmannista voileipävärkkejä ja parasta appelsiinimehua mitä maa päällään kantaa: CoolBestiä ("CoolBest a day, keeps the doctor away", "Coolbest, what a way to start a new day", "Why CoolBest is called CoolBest? Because neither just just Cool, nor Best was good enough!") Lounaan jälkeen kävelimme tovin museoalueella (van Gogh ja Rijksmuseum) ja suunnistimme keskustaan. Näillä paikkeilla Hollannin sää otti askeleen englantilaisen virkaveljensä suuntaan ja jouduimme ostamaan sateenvarjot, Matt onnistui tinkimään ne puoleen hintaan ja nyt omistammekin kivan punaiset umbrellat. Lopun päivää kävelimme ympäri kaupunkia katsellen rakennuksia ja vältellen sadetta, päivällisen söimme Argentiinalaisessa ravintolassa, joita a'dam tuntui olevan pullollaan, ei tosin yhtä täynnä kuin "Kahvikauppoja". Hotellille suunnistimme jo hieman puolenyön jälkeen kaatosateessa, nukahtamisessa ei mennytkään montaa minuuttia.

Lauantaina heräilimme hieman kukonlaulun jälkeen, ennen yhdeksää ja kävimme napostelemassa aamupalaa hotellin ravintelissa. Luovutimme avaimet hotelliin ja suuntasimme Mattin kanssa asemalle tapaamaan Cesarin ja Danin jotka tulisivat seuraksemme loppureissuksi. Loppupäivä seurasi edellistä päivää, niin lounaineen, kuin päivällisineenkin. Hirvittävän kallis kaupunki muuten, ruokapaikat kannattenee etsiä keskustan ulkopuolelta sillä ihan peruskebabista saa maksaa 11-13euroa.

Hämärän laskeutuessa, ja ilman viiletessä meidät kohtasi karu totuus, ensimmäinen juna Groningeniin lähtisi 7.36, siihen asti olisi pysyttävä hereillä, sillä kaupungista ei löytynyt hotellin hotellia, eipä siinä a'damin kokoisessa kaupungissa riittäisi varmasti tekemistä koko yöksi! Aloitimme siispä pubikierroksen, pysyäksemme lämpimänä. Illan mitaan tuli nähtyä erilaisia ihmisiä, paljolti brittejä, osa viettämässä aikaansa punaisten lyhtyjen alueella, coffeeshopeissa, yökerhoissa, pubeissa ja kadulla.

Viiden aikoihin viimeinenkin yökerho sulkeutui ja oli aika suunnata rautatieasemalle, vajaan tunnin kävelyn päähän. Kävellessämme rupesin purkamaan ääneen miten loput 2 tuntia kuluisivat, ensimmäisen puolen tunnin jälkeen Matt tokaisi, että "Chill out, you don't have to plan and break up everthing. Take it easy." Niinhän se toisaalta taitaa ollakkin, välillä voi vaan relata ja antaa ajan kulua :) Asemalla lipunmyynti oli jo avoinna ja kävimme ostamassa paluuliput ja suuntasimme tavaralokerikoille ottamaan pienet nokoset, tai no ainoastaan minä otin nokoset ja muut keskittyivät heittelemään leivänpaloja sun muita päälleni ja ottamaan valokuvia, erikoista sakkia, no jokatapauksessa niskani oli melko jumissa herättyäni, samoin kuin jokaisen junanvaihdon yhdeydessä :)